C-hepatiitin uusi lääkehoito on päihdekäyttäjille ehdottomasti tarpeellinen. Aiemmin heitä ei ole juuri hoidettu, koska heille helposti toteutettavaa hoitoa ei ole ollut. Tartuntojen määrä on kuitenkin suuri, ja jos taudin leviäminen halutaan saada hallintaan, päihdekäyttäjät on ehdottomasti saatava mukaan.
Uusilla lääkkeillä on saatu erittäin hyviä hoitotuloksia, ja kolmen kuukauden hoitoon sitoutuminen on onnistunut päihdekäyttäjiltäkin hyvin. Se on aivan eri asia kuin aiemmin käytetty interferonihoito, johon edellytettiin päihteettömyyttä ja jopa 12 kuukauden sitoutumista. Lisäksi sivuvaikutuksia oli paljon, mutta uusilla lääkkeillä niitä ei ole juuri lainkaan.
Sairauden kantajia on yli 22 000 ja uusia tapauksia tulee yli tuhat joka vuosi. Määrä olisi hyvin hoidettavissa, mutta tietoa uudesta helposta hoidosta pitäisi levittää ja testaamisen kynnystä madaltaa huomattavasti. Testaus olisi luontevaa terveyskeskuksessa, mutta moni ei mene sinne leimautumisen takia, vaikka kaikki sairauden kantajat eivät suinkaan ole narkomaaneja tai syrjäytyneitä. Päihdekäyttäjien luontainen testaus voisi tapahtua päihdepalveluissa, esimerkiksi A-klinikoilla ja osastojaksoilla tai matalan kynnyksen paikoissa, kuten terveysneuvontapisteet.
C-hepatiitin kantaja voi olla vuosikausia oireeton, ja 40 prosentissa tapauksia tartuntatapaa ei tiedetä. Tartunta on voinut tulla tatuointien tai seksin kautta tai satunnaisista huumekokeiluista nuorena. C-hepatiitti voi myös tarttua äidistä sikiöön raskauden aikana tai synnytyksessä, eikä sitä seulota äitiysneuvoloissa.
Päättäjien pitäisi saada tietoa C-hepatiitista sekä siitä, että se liittyy kymmeniin liitännäissairauksiin. Niiden hoitokustannukset, esimerkkinä maksansiirto, ovat kustannuksiltaan aivan toisessa suuruusluokassa kuin hepatiitin hoito.
Hoidon painopisteen siirtäminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon on päihdelääkärin näkökulmasta hyvä asia, koska perusterveydenhuolto on lähempänä ihmisiä. Terveyskeskuksiin pitäisi nyt saada tietoa niin, että siellä osattaisiin tunnistaa hoidon tarve ja ohjata hoitoon. Tietoa pitäisi kohdentaa alussa erityisesti niihin alueisiin, joissa väestöön suhteutettuna on eniten tapauksia. Olisi myös hyvä tehdä alueellista yhteistyötä.
Päihdehoidossa olevien kohdalla on järkevää, että päihdehoito ja C-hepatiitin hoito tapahtuvat samassa paikassa. Näin on myös päätetty, mutta se pitäisi saada toteutumaan käytännössä. Päihdelääkärit pystyvät sekä toteuttamaan hoidon että sitouttamaan siihen, koska he ovat motivoinnin ammattilaisia. Käyntien yhteydessä saataisiin myös hieno mahdollisuus päästä vaikuttamaan päihdekäyttöön.
Olisi tärkeää myös jalkautua etsimään testattavia esimerkiksi liikkuvien yksiköiden avulla, kuten Kööpenhaminassa on tehty menestyksellä. Katuolosuhteissa voi tehdä kuivaveritestin, jotka ovat kehittyneet paljon, ja kantaja saisi lääkkeet saman tien. Suomessakin on alueita, joissa testaaminen on tehokasta.
Tietoisuutta pitäisi nostaa kaikin tavoin, kuten tehtiin hivin kohdalla. Sen vähenemisestä tuli suomalainen menestystarina, ja sama voisi onnistua myös C-hepatiitin kanssa. Vertaisten käyttö tiedon eteenpäin viejinä voisi toimia hyvin. Järjestöillä olisi siinä tärkeä rooli, mutta siihen ei ole varattu rahaa ollenkaan.
Suomessa alueelliset erot on tärkeää pitää mielessä ja miettiä erilaisia ratkaisuja esimerkiksi Helsingissä ja Seinäjoella. Täällä voisi hyvin toimia myös mikroerakaatio eli valitaan kaupunginosa tai vankila, josta hoidetaan kaikki tapaukset pois, ja siirrytään seuraavaan. Näin syödään pala palalta koko maa.
Asiantuntija: päihdelääketieteeseen erikoistunut lääkäri Kaarlo Simojoki, joka on myös Helsingin yliopiston päihdelääketieteen työelämäprofessori
Sidonnaisuudet: Päätoimi: A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja sekä lääketieteellinen johtaja
Sivutoimi: Päihdelääketieteen työelämäprofessori, Helsingin yliopisto. Muut sidonnaisuudet: Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän jäsen, STM Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston mielenterveys- ja päihdepalvelujaoston jäsen Suomen C-hepatiittistrategia 2017-2019 työryhmän jäsen sekä Kansallisen hiv- ja hepatiittiasiantuntijaryhmän jäsen Käypä hoito- suositus työryhmän jäsen: alkoholiongelmaisen hoito, huumeongelmaisen hoito Päihdelääketieteen yhdistyksen hallituksen sekä koulutusvaliokunnan jäsen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeus työryhmän jäsen 2017 -2018 Pääministerin asettaman, ratkaisuja eriarvoistumisen pysäyttämiseksi etsivän työryhmän jäsen 2017-2018 Toistuva luennoitsija eri lääkealan yritysten pääasiassa julkiselle puolelle suunnatuissa koulutuksissa (MSD, Boehring-Ingelheim, GlaxoSmithKline, Ruma Gmbh, Orion, Professio, Invidior, Gilead, Abbvie, Unimedic, MSD) Ulkomaan kongressimatka lääkealan eri yritysten rahoittamana (Azanta, Lundbeck, Gilead, MSD,Invidior) Toiminut yrityksen asiantuntijana tai advisory board jäsenenä (Invidior, Azanta, Nordic drugs, Gilead, Abbvie, Unimedic, MSD, Camurus) Ei osakeomistuksia
Blogi on osa C-hepatiitin koulutusta asiantuntijoille. Koulutusaineiston on tuottanut Bonnier Business Forum ja se on julkaistu Netlääkäri.Pro-verkkopalvelussa. Gilead on tukenut taloudellisesti koulutuksen tuottamista.
Kuvan lähde: Shutterstock.
