Datavetoinen terveydenhuolto saattaa muuttaa koko sairauden käsitteen

Elämän valitettavia varjopuolia on, että jokainen meistä sairastuu. Emme vain ehkä vielä tiedä koska, mihin tai miten vakavasti.

Perinteisen ajattelutavan mukaan ihmiselle puhkeaa sairaus ja hän hakeutuu hoidon piiriin. Jos kaikki menee hyvin, sairaus parannetaan ja potilas voi jatkaa elämäänsä enemmän tai vähemmän normaalisti. Mutta koska sairaus alkoi? Alkoiko se silloin kun potilas sai ensimmäisiä oireita, vai silloin kuin potilas täytti tietyt diagnostiset kriteerit? Ehkä sairauden voisi katsoa alkaneen jo silloin kun potilas teki valintoja tai altistui olosuhteille, jotka johtivat myöhemmin hänen sairautensa puhkeamiseen.

Sairauksien ennaltaehkäisyn näkökulmasta onkin tarpeellista kysyä, että missä ajankohdassa sairauden puhkeaminen olisi voitu ennustaa riittävällä varmuudella, jos meillä oli riittävästi tietoa käytössämme ja kykyä tämän tiedon analysointiin. Juuri tähän kysymykseen tarjoaa osaltaan vastauksia datavetoinen terveydenhuolto.

Tiedämme jo vanhastaan, että sairauksien ennaltaehkäisy vähentää monien terveysriskien toteutumista. Esimerkiksi tupakoinnin rajoittaminen ja asbestin kieltäminen rakentamisessa ovat vähentäneet niihin liittyviä syöpäsairauksia huomattavasti. Liikunta ja terveellinen ruokavalio taas vähentävät mitä moninaisempia terveydellisiä riskejä.

Datavetoisella terveydenhuollolla on valtava potentiaali mullistaa koko terveydenhuoltosektori. Se saattaa jopa muuttaa koko sairauden käsitettä, kun opimme näkemään monet sairaudet yhä enemmän pidemmän aikavälin monimutkaisina, mutta lopulta ymmärrettävissä olevina kehityskulkuina, pelkkien akuuttien ongelmien sijaan. Tämä taas tulee toivottavasti siirtämään painopisteen sairauksien parantamisesta yhä enemmän niiden ennaltaehkäisyyn.

Datavetoinen terveydenhuolto edellyttää sitä, että näkymätön tehdään näkyväksi. Tämä on mahdollista tuottamalla, keräämällä ja yhdistelemällä erilaista terveysdataa ja analysoimalla sitä eri menetelmillä, kuten esimerkiksi tilastollisilla malleilla tai tekoälyalgoritmeilla. Lukuisat sairauden kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja usein piilossa potilaalta itseltään. Esimerkiksi diabetes saattaa kehittyä monien vuosien kuluessa, ennen kuin se lopulta puhkeaa sairaudeksi, mutta sille altistavia riskitekijöitä olisi mahdollista tunnistaa datasta jo kauan ennen tätä.

Parhaassa tapauksessa terveydenhuolto voisi terveysdatan avulla löytää riittävän aikaisin, esimerkiksi sellaiset henkilöt, jotka ovat suurimmassa riskiryhmässä sairastua diabetekseen ja kutsua heidät terveystarkastukseen. Tämä lisäisi luonnollisesti myös kansalaisten omaa ymmärrystä omasta terveydentilastaan ja saattaisi jo itsessään ohjata terveellisempien elämäntapojen pariin.

Datavetoinen terveydenhuolto mahdollistaa myös potentiaalisesti paljon nykyistä yksilöllisemmän hoidon eri sairauksiin. Jos aikaisemmin etsittiin hoitoa syöpään, niin nykyään ymmärretään, ettei mitään yksittäistä syöpää varsinaisesti ole, vaan on lukematon joukko syöpätyyppejä, jotka vastaavat hyvin eri tavoin eri hoitomuotoihin. Vaikka syövän puhkeamista ei voitaisi ennaltaehkäistä, niin esimerkiksi eri datalähteitä analysoimalla voidaan jo nyt ennakoida todennäköisesti tehokkaimpia hoitomuotoja, mikä luonnollisesti parantaa hoitoennustetta ja säästää terveydenhuollon resursseja, kun turhien ja kalliiden hoitojen määrä vähenee.

Datavetoinen terveydenhuolto luo koko ajan uutta tietoa. Mitä enemmän dataa analysoidaan ja kerätään, niin sitä tehokkaammin tätä dataa voidaan terveydenhuollon päämääriin käyttää. Siirtymä datavetoisuuteen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se edellyttää sitoutumista ja valmiutta ajatella uudelleen terveydenhuollon organisaatioiden toimintaa. Henkilöstöä pitää kouluttaa, jotta se pystyy ottamaan irti täyden hyödyn uusista ja tehokkaista työkaluista. Datavetoisuudelle pitää myös varata riittävä rahoitus, jotta tarvittavia kokeiluja voidaan tehdä ja datavetoisuuden hyödyt tuoda osaksi käytännön hoitotyötä. Se edellyttää luonnollisesti myös, että sensitiivistä dataa kerätään ja käsitellään tietoturvallisesti.

Sairastaminen on valtavan kallista niin yhteiskunnan kuin yksilönkin näkökulmasta, eikä kaikkia kustannuksia voi edes mitata rahassa. Olemme lisäksi tilanteessa missä vanheneva väestö ja koronapandemia samanaikaisesti venyttävät jo ennestään rajallisia resursseja. Puhumattakaan siitä, että sairaus on usein tragedia myös potilaalle ja hänen läheisilleen.

Parasta hoitoa on sellainen mitä ei tarvitse antaa ja paras sairaus on sellainen, mihin ei sairastu.

Otto Juote

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Accenturella.

 

 

 

Edellinen artikkeliKotitalousvähennys tehokas keino kotihoidon palvelujen parantamisessa ja pienten terveysalan yritysten työllistäjänä
Seuraava artikkeliLehtileikkeet: Analyytikkojen arvioita Pihlajalinnan osavuosituloksesta