Sote-sektori on yksi maailman työvoimaintensiivisimmistä aloista. Henkilöstömenot muodostavat sosiaali- ja terveyspalveluiden suurimman kustannuserän ja ovat palvelusta ja laskutavasta riippuen jopa 50-70 prosenttia kaikista kustannuksista.
Eniten henkilöstöä tarvitaan työvoimavaltaisissa hoivapalveluissa. Hoivapalveluihin tarvitaan lisää henkilöstöä väestön ikääntymisen vuoksi, mutta myös siksi, että nykyinen henkilöstö eläköityy.
Vuoteen 2040 mennessä 75 vuotta täyttäneiden määrän on ennustettu jopa kaksinkertaistuvan. Työikäisten määrä ei kuitenkaan kasva samassa tahdissa, joten tulevaisuuden haasteena on kyetä turvaamaan riittävät henkilöresurssit kasvavan ikääntyvän väestön hoitamiseksi.
Maakunta- ja sote-uudistuksen tavoitteena on tarjota ihmisille nykyistä yhdenvertaisempia palveluja, vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitä kustannusten kasvua. Kustannusten kasvua on tarkoitus hillitä muun muassa palveluiden integraation, digitalisaation ja palveluiden keskittämisen avulla.
Säästöjä syntyy pienistäkin toimenpiteistä
Sote-uudistukseen liittyvät muutokset toimintaympäristössä pakottavat sektorin toimijat innovoimaan uusia menetelmiä ja tapoja, joiden avulla ne voivat varmistaa kilpailukyvyn avautuvassa markkinassa. Valinnanvapauden myötä erityisesti sote-keskusmarkkinassa toimivat yritykset, järjestöt ja julkiset toimijat joutuvat sopeuttamaan toimintaansa annettuun palveluvalikoimaan ja uudenlaiseen ansaintalogiikkaan.
Muutos suoriteperusteisesta ja tuottajavetoisesta hinnoittelusta annettuun kapitaatioperusteiseen korvausmalliin ohjaa sote-keskustoimijoita kehittämään toimintamalleja ja palveluita, joiden avulla vähennetään fyysisten kontaktien määrää. Tämä voi tapahtua esimerkiksi parantamalla asiakkaan palvelutarpeen tunnistamista ja arviointia, jotta asiakas saadaan ohjattua todellisen palvelutarpeen perusteella suoraan oikeaan palveluun. Fyysisiä käyntejä voidaan korvata virtuaalikontakteilla sekä tarjoamalla hyvinvointia ja terveyttä edistäviä digitaalisia palveluita.
Digitaalisten palveluiden avulla on mahdollista esimerkiksi lisätä omahoitoa diabeteksen hoidossa, mikä vapauttaa lääkäreiden työaikaa ja mahdollistaa hoidettavien potilaiden määrän lisäämisen. Myös monissa muissa kroonisissa sairauksissa, kuten verenpainetaudin hoidossa, osa käynneistä on mahdollista korvata virtuaalisilla käynneillä ja muilla sähköisillä palveluilla. Sähköisten palveluiden avulla potilas voi turvallisesti toimittaa esimerkiksi kysymyksiä, mittausdataa ja kuvia lääkärin arvioitavaksi. Virtuaalisten kontaktien avulla voidaan vapauttaa lääkärin työaikaa jopa 10 minuuttia per käynti, eli se voidaan puolittaa perinteisestä vähintään 20 minuutin vastaanottokäynnistä.
Perusterveydenhuollossa manuaalinen työ, kuten potilaan tutkiminen, on tärkeä osa työtä, mutta suurin osa vastaanottoajasta menee usein tiedon keräämiseen ja läpikäyntiin, kirjaamiseen ja analysointiin sekä hoidon valintaan ja tämän kommunikointiin potilaalle. Jo nykypäivänä kuluttajien käyttämien terveys- ja hyvinvointiteknologioiden, kuten sykemittarien ja älyvaakojen, keräämiä biometrisia tietoja olisi mahdollista lähettää turvallisesti potilasportaaliin ennen vastaanottoa. Saman portaalin kautta olisi mahdollista myös kerätä ja analysoida potilaan esitietoja ennen vastaanottoa. Tämä tehostaisi vastaanottoja ja parantaisi myös asiakaskokemusta, kun sekä potilas että lääkäri voisivat keskittyä tärkeimpiin asioihin vastaanoton aikana.
Jos jokaisen vastaanottokäynnin yhteydessä pystyttäisiin säästämään aikaa vaikka vain viisi minuuttia digitaalisten ratkaisuiden avulla, vapauttaisi tämä aikasäästö Suomen tasolla 377 lääkäriä ja 399 muun hoitotyön ammattilaista tekemään muuta työtä. Säästetty työaika vastaa 47 miljoonan euron säästöä pelkästään työvoimakustannuksissa.
Digitalisaation suurin hyöty liittyy laadukkaampien, kohdennetumpien ja hyvin ajoitettujen palvelujen mahdollistamiseen
Väestön ikääntyessä paljon palveluita ja tukea tarvitsevien määrä kasvaa. Digitalisaatio tarjoaa ratkaisuja kysynnän kasvusta aiheutuviin kustannuspaineisiin ja rajallisten sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien kohdentamiseen niitä tarvitseville. Hyödyntämällä edellä kuvattujen esimerkkien mahdollistama aikasäästö ja sen skaalattu potentiaali voitaisiin lääkäreiden työaikaa vapauttaa yli miljoonan käynninverran ja kohdentaa nämä resurssit entistä laadukkaampien ja kustannustehokkaampien palveluiden tarjoamiseksi.
Lisätietoa digitalisaation potentiaalista on löydettävissä Accenture Health & Public Servicen tekemästä raportista Digitalisaation hyödyntämättömät mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollossa ja tulevaisuudessa tarvittavista kyvykkyyksistä ja teknologian kehityssuunnista Accenturen Health Tech Visioista (2016 ja 2017).
Kirjoittajat Anna Maksimainen ja Mirjam Jern-Matintupa työskentelevät asiantuntijatehtävissä Accenturen Health & Public Services -yksikössä.
