Maakunta- ja sote-uudistuksen eduskuntakäsittely on kovassa vauhdissa, mutta julkisuudessa erityisen paljon porua herättänyt aikataulu painaa päälle. Alivaltiosihteeri Päivi Nerg totesi tällä viikolla medialle, että uudistusta on tässä aikataulussa enää mahdotonta muokata. Hoivalle ja Terveydelle hän taannoin totesi, että sisältötäydennyksiä ei ole luvassa ja hallitus pitää aikataulustaan kiinni.
Aikataulun takia myös pääkaupunkiseudun viime hetken kapina näyttää kaikuvan kuuroille korville. Tehty mikä tehty. Jälkikäteen rukataan, jos tarvetta ilmenee. Myöskään muiden kaupunkien ja kuntien kannanotoista ei enää tässä vaiheessa liene liiemmin hyötyä, sillä lakien valiokuntakäsittely on jo liian pitkällä.
Nerg arvioi, että pääkaupunkiseudulle ei enää voida antaa erityiskohtelua. Se vaatisi, että lakeja lähdettäisiin rakentamaan uudelta pohjata. Virkamiehen mukaan on jäänyt epäselväksi, miten pääkaupunkiseudun kimppa oikeastaan haluaisi uudistusta muokata. Valtiovarainministeriö on lukuisia kertoja avannut kuntatalouden näkymiä, joiden mukaan kaupunkien tilanne on uudistuksen jälkeen kohtalaisen hyvä.
Lakipakettien asianmukainen käsittely ja lakien hyväksyminen asettavat eduskunnan todelliseen tulikokeeseen. Kaiken lisäksi tasavallan presidentin pitäisi vielä ehtiä antaa siunauksensa, jotta uudistuksen peruslait voivat astua voimaan heinäkuussa. Mikäli alivaltiosihteerin sanat uudistuksen muokkauksen mahdottomuudesta pitävät kutinsa, on eduskunta nyt ajettu ota tai jätä -tilanteeseen.
On selvää, että eduskuntakäsittelyn viimeinen kuukausi tulee olemaan silkkaa poliittista teatteria – aivan kuin se ei olisi jo sitä ollutkin. Nyt kuitenkin alkavat olla viime hetket tehdä ratkaisevat johtopäätökset esitetystä uudistuksesta. Kehotankin tässä vaiheessa vielä kerran suuntaamaan katseen virkavastuulla tehtyihin laskelmiin sekä talousvaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan nykymuotoinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmämme on pitkällä aikavälillä kestämätön.
Talousvaliokunta katsoo myös, että ehdotetun lainsäädännön vaikutusten ennakollista arviointia vaikeuttavat uudistuksen laajuus ja siten myös yksityiskohtien runsaslukuisuus sekä aikataulusta johtuen merkityksellistenkin seikkojen jääminen vielä tässä vaiheessa avoimiksi. Tämä on selvä riski.
Kun sisältöön ei enää juurikaan ehditä kajota, eduskunnan tehtävänä onkin nyt arvioida, onko esitetty uudistus riittävän hyvä nykyisessä muodossaan ja onko riski ottamisen arvoinen. Ydinkysymyksiin kuuluu edelleenkin, kumpi on suurempi riski: uudistuksen hyväksyminen vai sen palauttaminen takaisin valmisteluun määräämättömäksi ajaksi, todennäköisesti vuosiksi.
Kansanedustajien arvioitavaksi myös jää, onko riittävästi uskoa siihen, että mahdolliset valuviat pystytään korjaamaan vielä jälkikäteen.
Kirjoittaja Olli-Juhani Piri työskentelee talouden ja politiikan toimittajana Hoiva & Terveys -julkaisussa.
