Yle kertoi uutisissaan ensihoidon valmiusajasta. Sen mukaan ensihoitajat ovat monissa kunnissa ilta- ja yöaikaan ensimmäiset 15 minuuttia hälytyksen tultua varallaoloajan palkalla. Tässä vaiheessa palkka on pienempi kuin tuon 15 minuutin jälkeen, jolloin ambulanssin on oltava ajossa ja ensihoitajille juoksee normaali palkka lisineen.
Jutussa ensihoitaja kommentoi tilannetta näin: ”Auton pitää olla vartissa ulos tallista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että emme pidä kiirettä, koska meillä on varallaolo päällä.”
Tyrmistyin.
Ymmärrän toki, että ensihoitajat haluavat palkkaa kaikesta tekemästään työajasta, mutta ymmärrän jutussa haastateltua sairaanhoitopiirin edustajaakin, joka kertoo toivovansa, että muutaman vuoden kuluttua piirillä olisi varaa maksaa ensihoitajille täyttä palkkaa nuokin vartit. Nyt sitä rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Sitä en ymmärrä, että ensihoitajat voivat ilmeisesti istuskella ambulanssissa odottamassa varttitunnin kulumista, kun jossain potilas odottaa apua mahdollisimman pian.
Vartin valmiusaikaa pidetään jutun mukaan muinaisjäänteenä menneisyydestä. Entä mistä kaukaa tulee se asenne, että työtä voi tehdä vaikka ihmishengen vaarantaen – kuten jutussa todetaan – jotta saa palkkaneuvottelut kohdalleen?
Merja Aura
