Hyvinvointiala HALI selvitti hoivakodeille maksetut korvaukset: Ero kuntien ja yksityisten hoivakotien saamissa hinnoissa on keskimäärin 33,5 prosenttia

Hyvinvointiala HALI ry julkaisi tänään raportin, joka herättää huolen vanhusten yhdenvertaisuuden toteutumisesta ja hoivapaikkojen riittävyydestä kunnissa. Yksityiset yritykset ja järjestöt vastaavat Suomessa yli puolesta ympärivuorokautisen hoivan asumisyksiköistä. Kunnat kohtelevat yksityisiä toimijoita kuitenkin eri tavalla kuin omia yksiköitään: ne hinnoittelevat ostopalvelut merkittävästi alle oman tuotantonsa hinnan.

– Tekemämme selvityksen tulokset ovat karut: Kunnat maksavat yksityisille toimijoille selvästi vähemmän kuin omille yksiköilleen. Yksityiset hoivapalvelut ovat kunnille säästökohde. On täysin selvää, että kärsijöinä ovat vanhukset, jotka palveluita tarvitsevat, sanoo HALIn hoivasta ja osaamisesta vastaava johtaja Arja Laitinen.

Palvelusetelin hinta

Palvelusetelin hinta voi olla liian alhainen siihen nähden, mitä sen perusteista on määritelty lainsäädännössä.

– Liian alhainen palvelusetelin hinta tarkoittaa korkeampia asiakasmaksuja, eikä kaikilla ikääntyneillä ei ole niihin varaa. Yksityiset palveluntuottajat eivät pysy pystyssä, jos ne joutuvat tuottamaan palvelua alennetulla hinnalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoivapaikkojen riittävyys on vaarassa, Laitinen jatkaa.

HALIn selvityksen tulokset noudattavat samaa trendiä, joka havaittiin Suomen kuuden suurimman kunnan raportissa vuonna 2019. Siinä kävi ilmi, että ostopalvelujen hinnat ovat jääneet merkittävästi jälkeen kuntien oman tuotannon kustannuksista.

HALI selvitti hoivapalveluiden hintoja Oulun, Kuopion, Salon, Porin, Nokian, Seinäjoen ja Pohjois-Karjalan sote-palvelujen kuntayhtymä Siun soten tiedoista. Selvityksen mukaan yksityisen ja julkisen tuotannon hintaero niissä oli keskimäärin 33,5 prosenttia.

Miten ero näkyy kuntalaisten tasavertaisuuden kannalta?

– Erityisesti kunnissa joissa palvelu tuotetaan palvelusetelillä, jonka hinta on todella alhainen, asiakas maksaa erotuksen. On hyvä muistaa, että esimerkiksi Helsingissä, jossa palvelusetelin hinta on 110 euroa, se on vain henkilölle, jonka tulot ovat pienimmät. Hyvätuloisin, jonka tulot ylittävät 3 000 euroa, maksaa samasta palvelusta 16,50. Se on ostopalveluasiakkaan tilanne, eikä siinä toteudu asiakkaiden tasa-arvo. Lisäksi heinäkuun alussa, kun uusi asiakasmaksulaki tulee voimaan, huomioon otettavien tulojen pitäisi olla 85 %, ostopalveluasiakkaan tilanne, jota pitäisi soveltaa myös palveluseteliasiakkaiden osalta, mutta sitä ei juuri koskaan tapahdu, HALIN asiantuntija Aino Närkki selvensi vielä asiaa aamun tiedotustilaisuudessa.

Lisää avoimuutta kaivataan

– Selvityksessä ilmeni myös se ongelma, että tietoa julkisen palvelun kustannuksista on vaikea saada. Eaimerkiksi tietoa hoivapaikkojen määrästä jouduttiin selvittämään kyselemällä. Tämä vaikeuttaa toimijoiden välistä vertailua. Se olisi kuitenkin välttämätöntä, jotta palveluista saadaan mahdollisimman laadukkaita, Arja Laitinen totesi.

– On myös hyvä muistaa, että THL teki Vanhuspalvelujen tila Suomessa 2020 seurantatutkimuksen, jonka silloisen hoitajamitoituksen minimin 0, 5 alitti vain 8 prosenttia hoivakodeista, mutta näistä alittajista 77 prosenttia oli julkisia. Yksityisillä on tehty paljon työtä asioiden parantamiseksi, Laitinen jatkoi

Kuva: Shutterstock

Edellinen artikkeliAttendon myyntijohtaja: Kuntien hoivakilpailutuksista pitäisi poistaa kiinteät hinnat
Seuraava artikkeliTerveystalo laajenee Ruotsin markkinoille – julkisti osakekauppasopimuksen ruotsalaisen Feelgood Svenska AB:n osake-enemmistön hankkimisesta