Hyvinvointidata hoitotyön johtotähdeksi

Maailma muuttuu vinhaa vauhtia. Uutta teknologiaa on tarjolla huviksi ja hyödyksi mielin määrin, mutta työelämän käytännöt sen sijaan muuttuvat hitaammin. Hoitoalalla uudenlaiset anturit ja etävalvonta tarjoavat mahdollisuuksia, joita ei vielä niin yleisesti että vaikutukset näkyisivät ja tuntuisivat päivittäisessä työssä. Alaa tuntevana uskallan väittää, että hoitotoimenpiteiden kehittäminen perustuu yhä pitkälti mutu-tietoon sen sijaan, että johtotähtenä olisi reaaliaikainen ja yksilöity hyvinvointidata.

Otetaan esimerkki: kuvitellaan tehostetun palveluasumisen piirissä oleva palvelutalon asukas. Kuntouttavan hoitosuunnitelman ja henkilön terveydentilan kohentamisen tavoitteeksi on asetettu liikunnan lisääminen henkilön arjessa. Pystytäänkö teidän yksikössä selkeästi osoittamaan, miten tilanne edistyy?
Hoitajat toki kirjaavat ylös, ovatko he ehtineet viedä asukasta ulos. Monessa palvelutalossa tähän ei juurikaan ole mahdollisuuksia. Entä omaisten apu tai asukkaan omatoiminen liikkuminen, jääkö niistä järjestelmiin mitään jälkeä?

Ratkaisu on helppo: otetaan käyttöön ranneke, joka mittaa asukkaan kävelyn määrää. Järjestelmän tulee olla sellainen, että se kykenee seuraamaan liikkumista sisällä sekä ulkona.
Tarkka hyvinvointidata kertoo asukkaan liikkeistä ja miten kuntoutussuunnitelma edistyy – automaattisesti ilman käsin kirjausten vaivaa. On helppoa todeta, onko hoitotyöllä ollut konkreettista vaikutusta asukkaan terveydentilaan. Jos ei, niin päivittäisiä hoitotoimenpiteitä voidaan muuttaa heti. Samalla tiedetään, onko asukas kulloisellakin hetkellä omassa huoneessaan, ruokalassa vai kenties terassilla: tälläkin tiedolla on merkitystä.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valitettavasti harvassa paikassa on tällaista humaania teknologiaa vielä käytössä.

Otetaan vielä toinen esimerkki siitä, kuinka kiinteistöstä kerätty data auttaa potilaan terveydentilan seuraamisessa.
Oletetaan, että palvelutalon asukas on tyytymätön huoneensa lämpötilaan. Päivästä toiseen hän säätää termostaattia ylöspäin. Se ei välttämättä tarkoita, että huoneessa olisi kylmä. Kyse voikin olla siitä, että asukkaan terveydentilassa on tapahtunut muutos.
Jos termostaatti on – esineiden internetin keinoin – kytketty verkkojärjestelmään, asukkaan toiminta ei jää huomaamatta. Hoitohenkilökunta voi saman tien käydä arvioimassa, onko asukkaalla kaikki hyvin ja tehdä päätöksiä jatkotoimista.

Molemmat ratkaisut ovat mahdollisia ja todellisuutta Suomessa jo nyt. Hyvinkään Mäntykodossa avattiin lokakuun alussa uusi palvelutalo, jonka suunnitteluun sain itsekin osallistua. Siellä hoito- ja kiinteistödatan seuranta on toteutettu Responda 113:n kokonaispalveluna, jota hyödynnetään Mehiläisen toteuttaman hoitotyön ohjaamisessa.

Mäntykoto on uuden ajan palvelutalo, joka kertoo siitä, mihin hoiva-ala on matkalla. Suunta on kaikille suotuisa: teknologian avittamana hoitajat voivat keskittyä olennaiseen eli asiakkaiden kohtaamiseen ja läsnäoloon.
Seuraavassa blogauksessa kerron tarkemmin tästä Mäntykodon toimintamallista hoiva-alan ammattilaisen, asiakkaan ja kuntaomistajan näkökulmista.

Kirjoittaja on hälytyskeskus- ja etävalvontapalveluita tarjoavan Responda 113 Oy:n toimitusjohtaja Petri Kokkonen.
Lue myös edellinen bloggaus, jossa aiheena esineiden internet.

Edellinen artikkeliVeroparatiisikortti ei käy enää Pihlajalinnaan
Seuraava artikkeliVammaisten asema hallituksen uudistusten mukana