Kävin lomalla, mutta mietin sotea

Kävin talvilomalla Etelä-Afrikassa. Pohdin siinä muutaman illallisen ääressä ravintoloiden tippaamista. Suomessa ei ole tapana tipata ravintoloissa, mutta ei tarvitse mennä kovin kauas maamme rajoilta, niin johan tipataan. Tippaaminen katsotaan yleensä palkkioksi hyvästä palvelusta, vaikka käytännössä tipit saattavat muodostaa suuren osa tarjoilijoiden palkasta.

Suomalaisessa ravintolassa tarjoilija on kiinnostunut asiakkaasta ainoastaan silloin kun asiakas istuu pöytään ja tilaa sekä silloin kun hän maksaa ja lähtee. Sen sijaan maissa, joissa ravintoloissa tipataan, tarjoilija käy kysymässä useaan kertaan ruokailun aikana onko ruoka hyvää, saisiko olla jotain lisää, onko juomaa tarpeeksi. Koska tarjoilijan palkka riippuu siitä, miten kokonaisvaltaisesti hän palvelee asiakasta, hänen kannattaa käydä pari kertaa hymyilemässä pöydän ääressä, näyttää peukkua ja kaataa lisää olutta asiakkaan lasiin.

Ministeriöt sorvaavat tällä hetkellä valinnanvapaustuottajille maksettavia korvauksia. Valinnanvapauslain luonnoksessa ehdotettiin, että tuottajille maksettavat korvaukset perustuisivat 80 prosenttisesti kapitaatioon ja 20 prosenttia tulee kannustin- sekä suoriteperustaisesti. Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti on todennut, että kapitaatiomalliin tulee muutoksia. Pöystin mukaan jako voisi olla kaksi kolmasosaa kapitaatiolla ja yksi kolmasosa kannustimilla. Kapitaatiokorvaus perustuisi entistä tarkemmin laskettuun asiakkaan hyvinvointiriskiin. Ruotsissa kapitaatioprosentit vaihtelevat maakäräjittäin 45–86 prosentin välillä. Myös 50–50-jakoa on ehdotettu Suomeen.

Jos kapitaatioprosentti on korkea, sote-keskustuottajien tilanne on kuin suomalainen ravintola. Asiakasta ei kannata palvella tai hänen palvelutarpeitaan kysellä, koska huolenpito ei juuri vaikuta siihen korvaukseen, jonka tuottaja asiakkaasta saa. Asiakkaiksi kannattaa houkutella mahdollisimman helppoja tapauksia tai ohjata hänet mahdollisimman nopeasti putken läpi maakunnan erikoissairaanhoitoon.

Jos hoidon vaikuttavuuteen ja hyvinvoinnin lisäämiseen perustuva osa olisi korvauksessa suurempi, tuottajalla olisi intressi ”pitää asiakas poissa” sote-keskuksestaan ja ottaa hänestä kokonaisvastuu. Tuottajalla olisi kannustin seurata asiakkaan terveydentilaa, antaa matkaan esimerkiksi kotimittauslaitteita ja huolehtia kaikin tavoin ihmisten terveydestä. Aivan kuten kapkaupunkilaisessa ravintolassa tarjoilijan kannattaa välittää asiakkaastaan.

Juha Kartano