Parlamentaarisen sote-ohjausryhmän jäsen, vasemmiston kansanedustaja Erkki Virtanen lähestyi sähköpostilla, jossa hän korosti, että ”sote-alueet eivät päätä yksityisten palveluiden tilaamisesta, vaan siitä päättävät yksiselitteisesti tuottamisvastuualueet. Sote-alue määrittelee yksityisiltä ja järjestöiltä tilaamisen yleiset periaatteet ja niitä noudattaen tuottamisvastuualue päättää, mitä tilataan ja kilpailutuksen jälkeen, keneltä”Virtanen siis korostaa, että järjestämispäätöksessä määritellään vain ulkopuolisten ostojen yleiset periaatteet. Se, mitä tilataan on tuottajavastuullisen alueen asia.
Toimittajille järjestetyssä taustatilaisuudessa sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila sanoi, että kunnille ja kuntayhtymille ei jää itsenäistä oikeutta päättää siitä, millaisia palveluja ne haluavat ostaa. Tämä asia määritellään järjestämispäätöksessä. Ne hoitavat kilpailutuksen, mutta vain sote-alueiden asettamissa raameissa.
Tulkinnoissa on selviä sävyeroja, vaikka ne eivät välttämättä ole ristiriitaisia. Järjestämispäätös sanelee raamit. Se voi olla yksityiskohtainen tai yleinen, jättää valtaa tuottamisvastuullisille tai olla sitä jättämättä.
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.) piti Hoiva&Terveyden haastattelussa jopa mahdollisena Ruotsin mallin toteuttamista, mikäli rahoitustyöryhmässä malli nousisi esiin. Hän oli varmasti oikeassa siinä, että suhteessa yksityiseen markkinaan alueet tulevat poikkeamaan toisistaan.
Mielenkiintoisen lisän tähän keskusteluun toi eduskunnan perustusvaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd), joka Keskisuomalaisen haastattelussa arvioi, että lausunnolle lähtenyt lakiesitys sisältä vielä perustuslain suhteen kyseenalaisia kohtia. Yksi Koskisen nimeämistä ongelmista liittyi juuri sote-alueiden valtaan tehdä tuottamisalueita koskevia päätöksiä. Koskisen mukaan tehtävät pitäisi määritellä itse laissa. Koskisen arvostelu suuntautui myös äänivaltaleikkureihin. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja puuttui valmisteluun yllättävän aikaisessa vaiheessa. Hänen motiivinsa saattoivat olla poliittisia tai perustuslaillisia. Kummin vain, kannanotto kajoaa kompromissilain perusajatuksiin ja siitä on vaikea perääntyäkään.Koskinen korostaa, ettei kunnille voi antaa tehtäviä tai ottaa niitä pois muuta kuin säätämällä asiasta lakeja. Tässä hän kajoaa koko uudistuksen ytimeen eli sote-alueiden ja niiden tekemien järjestämispäätösten vahvuuteen.Tätä iskua jo nyt natissut sote-kompromissi tuskin kestää. Miksi pitäisikään, sillä silloin ei ainakaan tuloksena olisi kuin kasvanut byrokratia.
Tapani Mäkinen
