Kruununjalokiviä

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimivuutta mitataan voimallisimmin ihmisen elämän muutoskohdissa. Nivelvaiheissa asiat rullaavat reippaasti eteenpäin tai niksahtavat nurinkurin. Tuttu ja turvallinen muuttuu. Lapsesta tulee koululainen, koululaisesta kotoa pois muuttava opiskelija, opiskelijasta perheellinen. Työssäkäyvästä työtön tai eläkeläinen.

Sairastuminen – oma tai läheisen – missä tahansa elämänvaiheessa muuttaa arkea, työssäkäyntiä, toimeentuloa, avun tarvetta. Nivelvaiheisiin liittyy laaja kirjo tunteita ja muutosvaiheita ihmiselämässä kaikilla on, ne pitää tunnistaa ja tunnustaa myös terveydenhuollossa. Siihen, että elämä kantaa muutoksen jälkeenkin, tarvitaan terveydenhuollolta erityistä herkkyyttä. Suomalaisessa terveydenhuollossa nivelvaiheiden tunnistamisessa on onnistettu monin paikoin erinomaisesti. Rohkenen nimittää, neuvolapalveluita odottaville äideille sekä pienille lapsille, Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiötä (YTHS) ja työterveydenhuoltoa menestystarinoiksi.

Neuvola on ainutlaatuisen upea järjestelmä, joka kantaa perhettä aina ehkäisystä tai sen lopettamisesta raskauteen ja pikkulapsiaikaan. Ihannetapauksessa neuvolan terveydenhoitajasta tulee turvallinen tukihenkilö, jolle on matala kynnys kertoa elämän iloista ja suruista, arjen ihanuudesta sekä esimerkiksi yövalvomisten raskaudesta. Neuvolan juju on koko ikäluokan kohtaamisessa. Se on paras seula poimia erityistä tukea tarvitsevat perheet ja toteuttaa ennaltaehkäisyä käytännössä. Kun nuori muuttaa pois kokoaan, useimmiten toisen asteen koulun tai lukion jälkeen, on itsenäistyminen omien terveystottumuksienkin hakemista. Miten syön, miten liikun, miten voin helpottaa stressiä – näistä kaikista pitää yhtäkkiä selvitä ilman saman katon alla asuvia läheisiä.
YTHS on tehnyt erittäin laadukasta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja on sähköisissäkin palveluilla edellä niin, että muulla terveydenhuollolla olisi paljon opittavaa. Palveluissa korostuu nuoren aikuisen elämäntilanteen tuntemus, erityisesti mielenterveyskysymyksissä.

Järjestelmämme kummallisuus tosin piilee siinä, että nuoruuden ja aikuisuuden välivaihe tunnistetaan terveydenhuollon osalta vain yliopisto-opiskelijoille, ei ammattikorkeakoulussa opiskeleville. YTHS:n palveluiden erityisosaamisen jatkuvuuden kannalta on välttämätöntä löytää viime vuosien takaiskuista ja tahimisesta huolimatta ratkaisu, joka laajentaa korkeakouluopiskelijat näiden palveluiden suhteen samalle viivalle.

Kolmantena kruununjalokivenä nostan esiin työterveyshuollon. Sen tehtävä on laajentunut alkuperäisestä työsuojelullisesta roolista työntekijöiden sairauksien hoitoon. On perusteltua ja välttämätöntä todeta, että työterveyshuolto on myös terveydenhuollossamme eriarvoistava kaista, jonka myötä palvelut ja niihin muodostuvat jonot eivät ole kaikille samat. Tämän sanoessani en tarkoita, että työterveyshuolto olisi liian hyvä, vaan että julkisen terveydenhuollon tulisi päästä samalle tasolle työterveyshuollon kanssa.
Tervetullut uudistus työelämään on hallituksen paljon kritisoidun työelämän kilpailukykypaketin esitys siitä, että työnantajan on tulevaisuudessa tarjottava yli 20 hengen yrityksessä työterveyshuollon palvelut myös kuusi kuukautta irtisanomisajan jälkeen. Työsuhteen päättyminen on aivan erityinen taitekohta ihmisen elämässä. Silloin on tarvetta sekä fyysiselle että henkiselle työterveydelle.

Työelämästä eläkkeelle siirtyminen on myös suuren mullistuksen paikka. Yhtäkkiä aamukahvin jälkeen ei tarvitsekaan lähteä mihinkään. Moni kokee uuden vaiheen mahdollisuutena, osalle taas päivien koliseva tyhjyys on ahdistavaa. Emme ole ehkä osanneet tarpeeksi varautua siihen, että neljän sukupolven Suomessa eläkeläisyys on pitkä elämänvaihe, jossa suurta tarvetta avulle ja yhteiskunnan palveluille on vasta elämän viimeisinä vanhuuden vuosina. Jokin säännönmukainen terveysseuranta tai alkutarkastus voisi olla tarpeen. Osa tätä toteuttaakin omakustanteisesti yksityisiä palveluita hyödyntäen. Eläkkeelle jäämisen nivelvaihe tulisikin tunnistaa samanlaiseksi muutokseksi kuin muut, joihin terveydenhuollon muutosvaiheen turvaa on jo kehitetty.

Annika Saarikko

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen.

Edellinen artikkeliOlisiko aika vaihtaa sote-ryhmän porukka?
Seuraava artikkeliLiiketoimintaa lihavuudesta