Terveyspalvelujen tuottajat pohtinevat tällä hetkellä lujaa sitä, pitäisikö lähteä mukaan tuottajaksi kapitaatiokorvauksen piiriin valinnanvapauden alkaessa. Vuodesta 2019 eteenpäin maakunta hyväksyy tuottajat rekisteröintimenettelyn avulla, jonka jälkeen tuottaja saa ottaa vastaan rahasäkki selässään kulkevia asiakkaita ja saa heistä kapitaatiokorvauksen.
On vielä epäselvää, minkä kokoinen kapitaatiokorvaus jatkossa on. Sen pitää olla tarpeeksi suuri, jotta yksityiset ja yhtiöitetyt julkiset tuottajat pärjäävät korvauksen kanssa. Marraskuu on alkamassa – tarkempia rahoituslinjauksia kuullaan aivan lähiviikkoina. Edelleen on myös epäselvää, missä vaiheessa tuottaja saa asiakkaasta korvauksen.
Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi kirjoitti viime perjantain Talouselämässä, että ikäihmisten olisi syytä likvidoida omaisuutensa ja ostaa rahoillaan esimerkiksi vanhushoivaa. Kaikkien varakkaimpia ovat 65-75-vuotiaat, kun asutaan velatta ja lapset ovat aikuisia. Vaikka suurin osa ihmisten varallisuudesta on kiinni asunnoissa, Suomessa on yhä enemmän ”taloudellisesti hyväkuntoisia” ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään varojaan oman terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoon. Tämän on huomannut muun muassa Posti, joka on laajentanut palvelujaan myös henkilökohtaisiin avustajiin.
Miten tämä suhtautuu kapitaatiokorvaukseen? Varsinkin pienten tuottajien lienee syytä pohtia, onko heillä rahkeita lähteä tuottamaan omatiimipalveluja vuodesta 2019 eteenpäin. Rekisteröityminen maakunnan hyväksymäksi tuottajaksi voi tuoda myös työläitä raportointivelvoitteita. Olisiko järkevämpää jäädä palvelemaan maksukykyisiä asiakkaita jatkossakin itsenäisenä palveluntuottajana? Kansalaiset suhtautuvat sote-uudistukseen edelleen melko kriittisesti ja tämä kriittisyys kanavoituu myös niin, että entistä useampi ottaa itselleen sairaskuluvakuutuksen. Uusien vakuutuksenottajien määrä tuskin kääntyy laskuun lähivuosina. Lääkäriasemille riittäänee töitä ilman kapitaatiokorvaustakin.
Juha Kartano
