Miksi vaikuttava palvelumalli ei kopioidu?

Jos keskiviikkona pidetyn Kansallisen vaikuttavuusseminaarin viesti pitäisi tiivistää yhteen virkkeeseen, vetäisin mutkat suoriksi näin: Vaikuttavuus sote-palveluissa syntyy asiakkaiden kuulemisesta ja heidän osallistumisestaan palvelujen suunnitteluun niin, että myös asiakkaalla on mahdollisuus tehdä asioita oman tilanteensa kohentamiseksi ja tämä taas motivoi henkilöstöä, koska työllä saa aikaan paremman tuloksen.

Tämän toteuttamiseen tarvitaan tiedon ja datan keruuta, sen analysointia, palvelujen uudelleen muotoilua ja hankintojen muuttamista arvopohjaisiksi.

Samoista asioista on puhuttu vuosikausia, kokeiluja ja pilotteja on ollut pitkä jono, hyviä malleja erilaisiin palveluihin on eri puolilla maata. Isoa läpimurtoa vaikuttavuudessa tai asiakkaiden osallistamisessa ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Nyt vannotaan datan nimeen. Jos keräämme riittävästi tietoa ja analysoimme sen hyvin, voimme nähdä mikä on vaikuttavaa ja mikä ei.

Varmasti totta, mutta iso riski on se, että datan kunnianhimoisestakin keräämisestä huolimatta tilanne palveluissa on ja pysyy, Kari Hakarin sanoin: Edelläkävijät tekevät, mutta osalle on aivan vierasta.

Seminaarissa peräänkuulutettiin hyvien mallien levittämisprosessin luomista, mutta onko meillä todella pula tiedosta? Yhtenä esimerkkinä käytetty Tampereen Kotitori on toimintavuosiensa varrella saanut niin paljon julkisuutta yleismediaa myöten, että Kotitorilla on oma verkkosivu juttuarkistoa varten.

Esillä ovat olleet myös monet muut vaikuttavuutta luoneet sote-projektit. Silti hyviin malleihin ei ole innolla tartuttu eri puolilla maata, vaikka hyvän kopiointi on helpoin ja halvin tapa luoda nykyistä parempaa.

Miten selvitettäisiin se, miksi kehittämishalu hiipuu? Mikä estää muuttamasta arkista tekemistä pienin askelin? Millaista johtamista siihen tarvittaisiin?

Kansallinen vaikuttavuusseminaari käsitteli 25.9.2019 vaikuttavuusperusteisen sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksiä Suomessa. Seminaarin järjestivät Nordic Healthcare Group, Sosiaali- ja terveysministeriö, Valtiovarainministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.