Teknologiajohtajuudesta puhutaan paljon, mutta väitän, että todellista teknologiajohtajuutta on vasta vähän tai se käsitetään väärin.
Sote-uudistus ei tule onnistumaan ilman teknologian apua. Sitä tarvitaan resurssien oikeaan suuntaamiseen ja kaikkeen kehittämiseen. Jokaisen johtajan pitäisi olla teknologiajohtaja ja erityisesti hyvinvointialueiden terveysjohtajien pitäisi ymmärtää, mihin teknologiaa kannattaa käyttää ja miten se toimii. Tarvitsemme älykkäitä terveysjohtajia.
Mitä teknologialla voidaan saavuttaa? Isossa kuvassa sote-uudistuksen tavoitteet: suomalaiset saavat terveyshyötyjä, kansansairaudet pystytään ennakoimaan ja hoitamaan paremmin ja organisaatiot pystyvät hallitsemaan toimintojaan annettujen budjettien raameissa.
Tehokkuutta organisaatioihin
Sote-uudistuksessa organisaatioiden kehittäminen kulminoituu kolmeen osa-alueeseen. Hoitoon pääsy, kustannukset ja vaikuttavuus muodostavat kolmion, jonka kaikkia sivuja on kehitettävä, jotta toiminta pysyy tasapainossa. Uusi oivallukseni on, että teknologia auttaa kehittämään kaikkia kolmea osa-aluetta samanaikaisesti. Aiemmin vain yhtä osa-aluetta pystyi kehittämään kerrallaan, ja silloin saattoi käydä niin, että toiminta vinoutui. Esimerkiksi hoitoon pääsyn tehostaminen saattoi nostaa kustannuksia liikaa ja toisaalta vaikuttavuus saattoi heiketä, tai vaikuttavuuden kehittäminen aiheutti kustannuspiikin.
Tietojohtamisesta on puhuttu kauan, mutta olen pohtinut, mikä oikeastaan on johtamista ja mikä tiedolla työskentelyä tai tiedon käsittelyä. Tällä hetkellä näemme prosessien tehostamisen voimakkaana trendinä, ja sote-organisaatioiden kehittäminen suuntautuukin pääasiassa sisäänpäin.
Teknologian avulla saadaan suuri muutosvaikutus erityisesti asiakaskokemuksen kehittämiseen ja ison organisaation toimintojen hallinnan tehostamiseen. Lisäksi kyberturvallisuus on suuri hyötyjä, ja se on viime aikoina noussut entistäkin tärkeämmäksi.
Puoli miljoonaa lähetettä ilman ongelmia
HUSissa teknologiajohtajuutta on, ja keskustelin aiheesta Futucastin podcastissa HUSin osastoylilääkärin Miikka Korjan kanssa. Hän sanoi, että teknologia ei ole ratkaisu julkisen terveydenhuollon ongelmiin, mutta on myös selvää, että ilman teknologiaa ei pärjätä.
HUSin kaltaisessa jättiorganisaatiossa teknologiaa hyödynnetään esimerkiksi valtavan datamäärän pureksimisessa arkiseen hyötykäyttöön. Tietoa tulee lisää joka päivä, ja sen hallitseminen helpottuu teknisten ratkaisujen avulla.
Miikka Korja sanoo, että HUSin toimintaa on pystytty kehittämään ohjelmointirobotiikan avulla todella paljon sen jälkeen, kun oivallettiin, että se onnistuu prosesseja tehostamalla.
Hyvä esimerkki on lähetteiden käsittely, joka vei ennen valtavasti työaikaa erikoisosaajilta, jotka koulutettiin siihen. Työmäärä on valtava, sillä HUSiin tulee lähetteitä peräti puoli miljoonaa, ja ne on jaettava sadoille eri osastoille.
– Nykyisin lähetteet käsitellään ohjelmointiautomatiikalla, jossa on mukana tekoälykomponentteja. Käsittely etenee tasaiseen tahtiin ja huomattavasti nopeammin kuin ennen, ja virheitä on hyvin vähän, Miikka Korja sanoo.
Tekoäly laskeutui hypen korkeuksista arkikäyttöön
Tekoälystä puhuttiin paljon reilut kymmenen vuotta sitten, ja siitä syntyi hypetys, josta on nyt laskeuduttu todellisuuteen. Lääketieteellisessä diagnostiikassa tekoälyä on Miikka Korjan mukaan voitu hyödyntää vasta vuoden 2010-luvulta lähtien, koska sitä ennen ei ollut kevyitä neuroverkkoratkaisuja ja laskentateho oli liian kallista. Toisaalta osaamistakaan ei ollut tarpeeksi.
Tällä hetkellä tekoälyä käytetään esimerkiksi HUSin potilasohjauksessa potilaiden omapoluilla, ja siinä se toimii hyvin. Lisäksi tekoäly on Miikka Korjan mukaan erittäin vahva kuvapuolella, eli esim. radiologiassa ja patologiassa, joissa sille nähdään valtava potentiaali. Toisaalta hän ajattelee, että hyödyntämisen polulla ollaan vasta aivan alussa.
Esimerkiksi tulevien sairauksien tai eliniän ennustamiseen tekoälyä ei vielä käytetä. Miikka Korja korostaa, että terveydenhoidossa kaikkiin päätöksiin on oltava lääketieteellinen peruste. Jos esimerkiksi potilasvirran seurannassa huomataan jokin muutos, siihen ei voi reagoida ilman lääketieteellistä tietoa, sillä päätös voi olla väärä. Toisaalta päätös olla reagoimatta voi myös olla väärä, joten kehitettävää on paljon.
Empatiaa simuloiva tekoälysovellus mielenterveysasiakkaille
Mielenterveysalueella palveluilla on lähes pohjaton kysyntä, ja puhutaan terapiakriisistä. Tekoälyä voidaan hyödyntää palvelujen kehittämisessä. Olemme esimerkiksi olleet mukana kehittämässä HUSille nuorten mielenterveyspalvelu Milliä. Se on ammattilaisten kouluttamana keskusteleva tekoälysovellus. Itseäni puhuttelee se, että sen kanssa voi keskustella aika empaattisestikin, vaikka keskellä yötä, jos esimerkiksi ahdistus alkaa vaivata, eikä muuta keskustelukumppania ole saatavilla siihen aikaan. Empatiaa simuloivalla tekoälysovelluksella pystytään aika hyviin asiakaskokemuksiin.
Inhimillinen kontakti voi syntyä myös robotin kanssa, jos sen rakentajana ovat olleet empaattisen inhimilliset ihmiset. Sellainen ajatus, että digitalisointi tekee kohtaamisen kylmäksi, ei siis välttämättä pidä paikkaansa.
Eettisyys tekoälyn kehittämisessä
Itse olen pohtinut myös sitä, saako tekoäly olla vajavainen, kun ihminen kuitenkin on vajavainen. Vai pitääkö siltä edellyttää täydellistä virheettömyyttä, johon ihmisetkään eivät pysty.
Yksi tulevaisuuden isoista kysymyksistä on tekoälyn eettisyys. Ihminen valvoo tekoälyn ohjausta, ja se on tulevaisuuden riskienhallintaa, jossa pitää pystyä ottamaan huomioon myös kulttuurievoluutio. Miikka Korjan mukaan tekoälyetiikkaa ei edes vielä ymmärretä Suomessa, mutta hän on jo joutunut pohtimaan sitä esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen arvioinnissa. Miten pitää huolta siitä, että esimerkiksi silmänpohjatunnistamista, joka on hyvin yksilöllinen ”sormenjälki”, ei käytetä muuhun kuin terveyden hoitoon?
Tietosuoja ja tasa-arvo jarruttavat ennaltaehkäisyn mahdollisuuksia
Sote-organisaatioiden haasteena on saada riittävän aikaisessa vaiheessa hoitoon ihmisiä, joilla on suurin riski sairastua. Heidät pystytään tunnistamaan aiemman tiedon perusteella melko hyvin, koska esimerkiksi tupakoinnin riskit tunnetaan. Suomalainen tietosuoja, joka on tehty ihmisten suojaksi, estää kuitenkin ottamasta yhteyttä kyseiseen henkilöön. Meidän tiimimme selvitti tämän äskettäin perinpohjaisesti, ja näin asia juridisesti on. Tietosuojalainsäädäntö esti yhteydenoton.
Asiaa on pohdittu myös HUSissa. Lisäksi tietosuojavaltuutetun arvion mukaan tasa-arvo ei toteudu, jos kertynyttä sote-tietoa käytetään väestötasolla ihmisten profilointiin siten, että profiloinnin seurauksena algoritmi itsenäisesti ei tarjoa kaikille samaa mahdollisuutta esimerkiksi tutkimukseen, vaikka Suomessa on jo pitkään tiedetty, mikä on eri sairauksien kohdalla se 10-20 prosentin osuus väestöstä, joka tarvitsee eniten hoitoa.
Ennaltaehkäisystä meillä on kuitenkin muutamia hyviä esimerkkejä, väestöterveydenhallinnan ratkaisuja, joilla on saatu hyviä tuloksia. Edellytyksenä kuitenkin on, että kohdehenkilöiden tavoittamista varten on oltava ennestään potilassuhde.
Kirjoittaja on Accenturen Pohjoismaiden julkisista palveluista ja terveydestä vastaavan yksikön johtaja Marko Rauhala.
HUSin neurokirurgian osastoylilääkäri Miikka Korja on myös HUSin innovaatiojohtaja.
Kuuntele lisää aiheesta Futucatin podcastjaksossa: Terveydenhuollon teknologia ja tulevaisuus
