Pelkkää politikointia?

Mikä yhdistää sote-järjestämislakia ja vanhusten hoivakotien sitovia hoitajamitoituksia?

Molemmilla on kauniit tavoitteet: tarjota yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa sekä turvata ikääntyneiden, jatkuvaa hoivaa tarvitsevien ihmisten hoito ja huolenpito.

Tärkein perustelu hankkeille tuntuu kuitenkin olevan poliittinen. Koska eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ovat sopineet viiden sote-alueen mallista, sitä on runnottu eteenpäin vaikka väkisin, vaikka asiantuntijat varoittavat byrokraattisista monopoleista ja kuntien itsehallinnon romuttumisesta.

Vanhuspalvelulakiin eduskunta puolestaan edellytti täsmennystä, jos yksikin ympärivuorokautisen hoidon yksikkö alittaa suositellut mitoitukset vuoden 2014 lopussa. Kun näin sitten kävi, ministeri Huovinen totesi vievänsä lakimuutoksen pikavauhdilla eduskuntaan, vaikka asiantuntijat vastustavat hanketta ja kuntien tehtäviä pitäisi lisäämisen sijasta vähentää.

Luulisi, että lakimuutoksia tehtäisiin siksi, että kansalaiset saisivat parempia palveluja entistä tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin. Ei siksi, että täytetään jokin poliittinen sopimus, säilytetään oma arvovalta tai kalastellaan ääniä eduskuntavaalien alla.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan 15.1. järjestetty kuulemistilaisuus osoitti, että rintama hallituksen sote-lakiesityksen takana alkaa jo rakoilla. Myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen totesi Ylen haastattelussa, että hallituksen esitykseen tulee tehdä suuria muutoksia.

THL:n tutkimusprofessori, Ikäihmisten palvelut -yksikön päällikkö Harriet Finne-Soveri varoittaa, että sitova hoitajamitoitus voisi jopa heikentää niiden ikääntyneiden hoitoa, jotka tarvitsevat sitä kaikkein eniten. Kun hoitajia ei ole varaa palkata lisää tai heitä ei edes rahalla löydy, työvoimaa siirretään raskaan hoivan osastoilta kevyemmän tarpeen osastoille.

Finne-Soveri muistuttaa, että mahdolliset lisäresurssit tarvitaan nyt vanhusten kotihoitoon, ei ympärivuorokautiseen hoivaan. Kun laitoshoitoa puretaan, vanhuksia ei saa jättää kotiinsa heitteille.

Tavoitteet ovat siis kauniita, mutta ovatko keinot oikeita?

Virpi Ekholm

Edellinen artikkeliKai lakeja pitäisi noudattaa
Seuraava artikkeliVoisiko Ruotsista kuitenkin oppia?