Sote-uudistus on synnyttänyt kiivasta keskustelua siitä, katoavatko lähipalvelut. Lähipalveluiden perään on kyselty myös suurissa kaupungeissa, missä kaikki palvelut ovat lähellä, jos vertaa haja-asutusalueisiin.
Mikä oikeastaan on lähipalvelu? Mitä kunta lupaa tuottaa, jos sen edustajat sanovat puolustavansa lähipalveluita?
Ikääntymisen myötä tarvitsemme ympäristöministeriön laskelmien mukaan miljoona uutta esteetöntä asuntoa vuoteen 2030 mennessä, jotta vanhusväestö selviytyy kotona. Tämä kertoo karusti siitä, millaisen hoiva- ja terveyshaasteen äärellä elämme.
Tämä ikäluokka pitää hoitaa lähipalveluilla ja monet heistä omissa kodeissaan. Se on merkittävä haaste myös kuntien muille sektoreille.
Mutta onko realismia ajatella, että hyväkuntoisille kuntalaisille tarjotaan neuvolapalvelut kävelymatkan päässä tai että pienen kunnan tulee pitää kylän keskellä terveyskeskusta rakennuksineen?
Kaikki haluavat parasta mahdollista hoitoa itselleen ja läheisilleen. Kun tutkimus- sekä hoitoteknologia kehittyy jatkuvasti ja lääkehoidot paranevat, tulee yhtälöstä mahdoton. Jokaiseen lähiterveyskeskukseen ei mitenkään voida rakentaa huippulaboratorioita tai hankkia uusimpia kuvantamislaitteita.
Monessa kunnassa käydään vielä läpi kipeät kiistat palveluista. Perusterveiden toivoisi ymmärtävän, että satunnaista hoitoa voi hakea bussimatkan takaa. Vaikeimmissa sairauksissa lopputulos voi olla silloin jopa parempi.
Merja Aura
