Ratsuväki seis!

Paljon on puhuttu siitä, millaista johtamista sote-uudistuksen läpiviemiseen tarvitaan, mutta tosielämässä ongelmaan kuin ongelmaan tuntuu helposti löytyvän vain yksi ratkaisumalli: Säädetäänpä tästä laki!

Ja niin karauttaa valmistelun ratsuväki liikkeelle työryhmineen ja mietintöineen. Harmillisen usein lopputuloksena on toki laki, mutta myös satoja erilaisia sen tulkintoja eri puolilla maata.

Otetaanpa esimerkeiksi vaikka lääkehävikin vähentäminen kela-korvausten säätämisellä ja hoitajamitoituksen lakisuunnitelma.

Me koulutamme yhteiskunnan varoin sote-alan henkilökuntaa vuosikausia. He oppivat tunnistamaan erilaisia hoidontarpeita ja miten niihin vastataan. Ylpeinä kerromme maailmalla, kuinka erinomaisia ammattilaisia meillä on.

Miten arki toimii? Sen sijaan, että veisimme lääkehävikin vähentämistä tai hyvää hoitajamitoitusta eteenpäin johtamisen keinoin, me uskomme, että paras tulos tulee kun ammattilaisten toimintakenttää suitsitaan rajoituksin.

Voisiko parempi lopputulos syntyä, jos johtamisen kautta vastuuta lääkehävikin pienentämisestä jaettaisiin lääkäreille? Jos luottaisimme siihen, että lääkäri kykenee arvioimaan, paljonko lääkkeitä tarvitaan ja pääseekö potilas tarpeen vaatiessa uusimana reseptinsä helposti. Sen sijaan että kaikille pitää kirjoittaa kategorisesti vähemmän lääkkeitä.

Hoitajamitoituksessa jokainen keskustelun osapuoli tietää, ettei ole olemassa yksiselitteistä oikeaa hoitajamäärää kaikkiin yksiköihin. Tilanteet ja hoidettavat ovat erilaisia. Sekin tiedetään, että minimisäädöksestä tulee käytännön maksimi. Jostain syystä juuri tätä kuitenkin halutaan, vaikka todennäköisesti järeimmän mahdollisen ohjauskeinon sijasta parempi lopputulos syntyisi jos vastuuta hyvästä hoidosta jaettaisiin johtamisen avulla ketjussa alaspäin.

Siis sote-ratsuväki lopettakaa asioiden yksityiskohtainen hallinta liian järeillä ohjauskeinoilla. Finanssisektori pyörii, teollisuuden rattaat jauhavat ja lentokoneet lentävät jatkuvasti ihan sillä, että hyvin koulutetut ihmiset hoitavat hommansa vastuullisesti.

Merja Aura