Digitaalisuus tuo myös sosiaalialalle mahdollisuuksia uudenlaisiin kohtaamisiin, sekä dataa monimutkaisten ilmiöiden havainnointiin yhdessä terveysalan tietojärjestelmien kanssa. Miten sosiaaliala ”sähköistyy” ja miten kehityksessä tulee huomioida erilaiset kyvykkyydet sekä käyttäjissä että asiakkaissa? Selvää on, että teema on merkittävä koko alan tulevaisuuden kannalta ja digitalisaation kehityksestä ei voida jäädä ulkopuolelle.
Kirjoitin kahden kollegani kanssa viime vuonna julkaistuun kirjaan Sosiaaliala uudistuu digitalisaation mahdollisuuksista sosiaalihuollossa tietojärjestelmien näkökulmasta. Artikkelia kirjoittaessamme teimme katsausta siihen, missä Suomessa mennään digitalisaation hyödyntämisessä sosiaalihuollossa. Eri puolella Suomea on käynnissä digitalisaatiota ja sähköistä asiointia hyödyntäviä kokeiluja. Tiettyjä prosessien vaiheita, kuten palvelujen hakemista, on sähköistetty ja viestintään asiakkaan kanssa on kehitetty sähköisiä tapoja perinteisen kasvokkaisen kohtaamisen ja paperilla tapahtuvan viestinnän rinnalle.
Digitalisaatio on selvästi lisääntynyt, mutta sen vakiintuminen vaatii vielä paljon muutoksia niin toimintatapoihin, henkilökunnan kouluttautumiseen, kuin käytössä olevaan teknologiaan. Koronapandemian myötä sosiaalihuollon sähköistämisen tarve ja uudenlaisten toimintatapojen vaade tuli ajankohtaiseksi aivan uudella tavalla ja se joudutti digitalisaation jalkautumista kunnissa. Aiemmin esimerkiksi etävastaanotot sosiaalityössä olivat harvinaisia, mutta nyt niiden määrät ovat lisääntyneet nopeasti.
Pandemia kuormittaa myös osaajia – digipalveluihin panostamalla vastataan kysyntään
Accenturen 2021 tekemä sosiaalipalveluiden tutkimus* toi esille sosiaalialan kuormittumisen koronapandemian aikana. Pitkät odotusajat vaikeuttivat tai jopa estivät palveluiden käytön yli kolmasosalla heistä, joilla oli ollut ongelmia sosiaalipalveluiden saatavuudessa. Samalla koronan aiheuttama ruuhka palveluissa sekoitti organisaatioita myös sisältä käsin. Suomalaiset sosiaalialan johtajat kertoivat, että ruuhkautuminen vaikeutti yli puolessa organisaatioista toimintaa erittäin paljon tai jonkin verran. Koronan paljastamat puutteet myös laskivat ammattilaisten uskoa kykyyn kohdata häiriötilanteita 57 prosentista 43 prosenttiin.
Lähes puolet kyselyyn vastanneista suomalaisista esihenkilöistä toivoi, että digipalveluihin olisi panostettu jo ennen koronaa. Saman verran vastaajista oli sitä mieltä, että organisaatioiden teknologia oli riittämätöntä vastaamaan palvelukysyntään korona-aikana. Jopa 60 prosenttia organisaatioista uskookin, että ne tarjoavat tulevaisuudessa digitaalisia palveluja myös ensisijaisina palveluina perinteisten rinnalla.
Digitaalisuudesta arvokas työkalu
Teknologian käyttö ja digitalisaatio asettavat sosiaalityön ammattilaiset uuteen tilanteeseen. Ne muuttavat perinteistä työelämää ja totuttuja tapoja tehdä työtä sekä vaikuttavat merkittävästi sosiaalityön tietopohjaan. Sosiaalityössä on perinteisesti painotettu asiakkaan kohtaamista kasvokkain ja suorassa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa asiakastyötä. Tietojärjestelmät on pitkään nähty sosiaalityössä vain tapana kerätä, tallentaa ja arkistoida tietoa. Niiden hyödyntäminen vuorovaikutuksellisessa työssä, työn ohjaamisessa, palvelun laadun kehittämisessä ja vaikuttavuuden arvioinnissa on edelleen vähäistä. Muutos edellyttää sosiaalityöltä ketteryyttä ja rohkeutta kyseenalaistaa perinteisiä tapoja tehdä työtä sekä aivan uudenlaista asiantuntijuutta. Tämän muutoksen tueksi tarvitaan tutkittua tietoa, jota on vielä melko vähän.
Sote-uudistus hyvinvointialuemalleineen tulee lähivuosina vaikuttamaan sosiaalityön käytäntöihin, tietopohjaan ja alan koulutukseen. Sosiaalisesti kuormittavat tekijät, kuten köyhyys, päihteet tai kotona selviytymisen vaikeudet, vaikuttavat merkittävästi ihmisen sairastamiseen ja sairauksista kuntoutumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyön rakenteita tulee uudistaa ja vahvistaa, jotta asiakkaiden tarpeisiin pystytään vastaamaan yhdessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon auttamisprosesseja ei sote-uudistuksessa saada yhteen toimiviksi pelkän lainsäädännön ja organisaatiouudistuksen avulla, vaan se edellyttää toimivaa monialaista yhteistyötä ja erilaista osaamista yhdistävien uusien toimintaprosessien luomista. Sote-palveluiden tuottaminen yhdessä, niiden vaikutusten arvioiminen ja toimintatapojen kehittäminen edellyttävät myös sote-tiedon integraatiota.
Takamatkalta kirimään
Sosiaalihuollossa ollaan takamatkalla terveydenhuoltoon verrattuna mm. interventioiden vaikuttavuutta osoittavien tilastojen tai eri väestöryhmien tarpeita jäsentävien tilastojen suhteen. Tähän apua tuo sosiaalihuollon asiakastiedon arkistoon (sosiaalihuollon Kanta) siirtymisen edellyttämä asiakastiedon tietomalli, joka yhtenäistää kansallisesti sosiaalihuollon dokumentaatiota ja parantaa tiedon laatua. Tiedon yhtenäisyyden lisäksi tarvitaan uusia moderneja tietojärjestelmiä, jotka mahdollistavat asiakaskontakteissa syntyvän tiedon rakenteisen tallentamisen ja sen hyödyntämisen asiakkuuksien hallinnassa, raportoinnissa, vaikuttavuuden seurannassa ja johtamisessa aivan uudella tavalla ja reaaliaikaisesti. Tulevien hyvinvointialueiden johtamisessa tarvitaan sosiaalihuollon prosesseissa syntyvää tietoa terveydenhuollosta kertyvän tiedon rinnalle.
Luotettavan tietovaraston kertyminen sosiaalialalle avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia myös aineistopohjaiselle koneoppimiselle, joka mahdollistaa tekoälyn hyödyntämisen aiempaa monimutkaisempien ilmiöiden havainnointiin. Edesmennyt tekoälytutkija Timo Honkela piti juuri tätä merkittävänä mahdollisuutena sosiaalialalle perinteisen sääntöjärjestelmiin perustuvien yleistysten sijaan. Tekoälyn avulla voidaan saada ote sellaisistakin kompleksisista asioista, joihin vanha tietotekniikka ei taipunut ja näin tuoda esiin sosiaalityön arjen monimuotoisuutta, kunhan dataa on riittävästi.
Tiedostaen digiksi
Digitalisaation edetessä tarvitaan myös kriittisyyttä. Teknologia ja digitalisaatio voivat toimia myös syrjäyttävinä mekanismeina. Niin kansalaisten kuin sosiaalityön ammattilaistenkin kyvykkyys toimia digitaalisessa maailmassa vaihtelevat. Vastakkainasettelu teknologian hyödyntämisen ja kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen välillä ei ole hedelmällistä vaan molempia tarvitaan. Parhaimmillaan teknologia voi vapauttaa aikaa kohtaamisiin niiden tuen tarvitsijoiden kanssa, joilla ei ole mahdollisuutta tai halukkuutta asioida sähköisesti.
Kirjoittaja VTM, sosiaalityöntekijä Piritta Wartiainen on Accenturen Technology Consulting Manager.
*Accenture toteutti laajan kansainvälisen Social service Research -tutkimuksen, johon haastateltiin yli 7000 kuluttajaa 10 eri maasta sekä 600 sosiaalipalveluiden johtavaa työntekijää – Suomi oli mukana kyselyssä. Kysely pureutui sosiaalihuollon digitaalisiin palveluihin ja niiden kehittämiseen ja rooliin pandemia-aikana.
