Palveluiden integraatio on sote-uudistuksen toimeenpanossa läpäisevä periaate. Keskustelu asiasta on vilkasta. Näyttäisi siltä, että välillä puhutaan aidasta, välillä aidanseipäistä. Keskustelu ei kohtaa, vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö on ollut esillä iät ja ajat. Ajankohtaisessa keskustelussa kysytään mitä, miten, mitä ei, missä palveluissa?
Integraation monet kasvot
Maan hallitus nosti esiin tämän viikkoisissa linjauksissaan integraation monet kasvot: yksi vahva järjestäjä, kokonaiskuva rahoituksesta, tieto liikkuu yhteentoimivissa järjestelmissä, yhteentoimivat palveluketjut ja palveluiden hahmottaminen kokonaisuuksina.Kyse ei ole palveluiden yhdistämisestä. Integraatiota tapahtuu saman palvelun eri tasoilla tai samalla tasolla eri palveluiden välillä. Esimerkiksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon on pelattava yhteen. Tai kotona asuvan vanhusasiakkaan hoitopolkua suunnitellaan kotipalvelun ja kotisairaanhoidon kokonaisuutena.
Integraatiota voidaan tarkastella myös maantieteen kautta. Kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimintojen pitäisi sopia yhteen.
Yhdessä enemmän
Integraatiota tavoitellaan järjestelmän ohjattavuuden ja tulosten parantamiseksi. Sitä on eri asteita. Satunnainen ja säännönmukainen yhteistoiminta ovat eri asioita. Yksittäisten henkilöiden toiminnan yhteensovittamista voidaan laajentaa koskemaan systemaattisesti kaikkia organisaation prosesseja. Siten toiminnoista saadaan sujuvampia.
Toimijoiden välillä voi olla strategisia kumppanuuksia. Tällöin yhteinen toiminta ulospäin vastaa haasteeseen, johon kumpikaan toimija ei yksin pystyisi.
Tietoa tarvitaan
Integraation onnistumiseksi tarvitaan kuitenkin tarkkoja tietoja ja toimivia tietoteknisiä ratkaisuja. Vain niiden avulla järjestelmän suoriutumista voidaan arvioida luotettavasti ja ajantasaisesti. Meillä on puutetta molemmista.
Hoitopolkujen tuotteistaminen on vielä alkuvaiheissaan. Eikä pelkkä tuotteistus riitä. Tiedon saaminen ohjaamisen ja johtamisen käyttöön vaatii huolellisuutta käytännön työssä ─ toimintojen etulinjassa.
Hoitoa ja hoivaa toteuttavien ammattilaisten on kirjattava tekemänsä työ. Kirjaamiseen on oltava selkeästi ymmärrettävät syyt ja kannusteet, että sitä käytännössä tehtäisiin. Palveluntuottajien yhteistoiminnan edellytysten on oltava kunnossa. Lisäksi tarvitaan asiakaspalvelun parantamisesta lähtevää motivaatiota tehdä palveluista sujuvampia. Jos nämä löytyvät, ollaan hyvällä tiellä.
Integraatio ei synny, se tehdään
Sosiaali- ja terveydenhuolto on erilaisten ammattikuntien luvattu valtakunta. Toimialan sisällä on paljon hierarkioita ja totuttuja toimintatapoja.
Rakenteiden tai toimintatapojen uudistaminen ei ole toimialan vahvuuksia. Integraatiokeskustelu on tästä hyvä esimerkki ─ keskustelua sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä on käyty ainakin viimeiset 30 vuotta.
Integraatio sosiaali- ja terveydenhuollossa vaatii paljon työtä ja aikaa. Tämä on huomattu käytännössä monissa kunnissa. Esimerkiksi silloin, kun on sovitettu yhteen kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa.
Parannetaan palveluita, joilla yhtymäkohtia
Tavoitteena ei ole liittää yhteen mitä vain soten sisällä. Integraatiolla parannetaan palveluita, joita on tunnistettuja yhtymäkohtia keskenään. Näin asiakkaiden tarpeet voidaan tyydyttää paremmin.
Kyse on halusta hyödyntää rakenteita aikaisempaa tehokkaammin. Kyse on myös siitä, että palveluketjujen eheyden esteenä olevia lainsäädäntökohtia koetetaan poistaa. Kustannussäästöt tulevat aikanaan paremman laadun ja tehostuneen toiminnan kautta.
Palvelunäkökulmasta suurimpia hyötyjiä integraatiosta ovat paljon palveluja käyttävät asiakkaat. Ryhmä ei välttämättä ole lukumäärältään suuri. Se kuitenkin käyttää suurimman osan resursseista, ja ryhmän koko kasvaa. Pitkällä aikavälillä kyse on siitä, että yhteiskunta hyötyy tehokkaammasta toiminnasta.
Uusi syntyy rajapinnoilla
Toimialat lähentyvät keskenään. Vaikkapa rahoitus ja hotellitoiminta ovatkin yllättävän lähellä hoivaa. Eri toimialoilla onkin annettavaa toisilleen. Rajapinnoilla syntyy uusia oivalluksia. Asioiden kokeileminen on tärkeää, kuten Sipilän hallituskin on linjannut.
Tiedämme, että nykyinen palvelujärjestelmä ei pysty vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Juha Teperiä lainatakseni: ei riitä, että monta yhtäaikaista palvelutarvetta katsotaan yhdestä avaimenreiän kokoisesta aukosta kerrallaan. Ovi pitää aukaista, näkyville pitää saada kokonaisuus.
Kirjoittaja on Sosiaalialan Työnantajien johtava elinkeinoasiantuntija Aino Närkki
