Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain kaatuminen eduskunnassa oli suuri pettymys. Perustuslakivaliokunnalle ei käynyt hallituksen esitys, jossa tavoitteena oli turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuus ja kansalaisten yhdenvertainen pääsy palveluiden piiriin. Valiokunta katsoi, etteivät rahoituksen ja hallinnon ratkaisut täyttäneet perustuslain vaatimuksia.
Mahdollisia malleja voisivat olla tehtävien siirtäminen kunnilta suuremmille itsehallintoalueille, joilla kansanvaltaisuus toteutuisi välittömien vaalien kautta ja joilla olisi verotusoikeus, yksitasoinen kuntayhtymämalli tai sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtäminen valtiolle.
En pidä järkevänä siirtymistä maakuntamalliin, jossa suorilla vaaleilla valitaan sote-alueen päätöksentekijät ja annetaan alueelle verotusoikeus. Tällainen malli katkaisi yhteyden peruskunnan moniin toimintoihin, joilla parannetaan ihmisten hyvinvointia ja myös varmistetaan kunnan taloudellista elinvoimaa.
Tällainen malli on järkevä ainoastaan, jos haluamme että jatkossa kuntien muutkin tehtävät siirretään maakuntatasolle. Toisin sanoen kunnat sellaisina kuin ne tällä hetkellä ovat, lakkaisivat ja kuntien kaikki tehtävät hoidettaisiin alle 20 alueella.
Yksitasoista kuntayhtymämallia muokkasimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viimeiseen asti, mutta se ei esittämässämme muodossa riittänyt. Perustuslain näkökulmasta oli edelleen ongelmallista se, miten laajat tehtävät ja päätösvalta kunnilta siirtyisivät ja vastaavasti miten huomattava rahoitusvastuu kunnille jäisi. Valiokunta edellytti mallille huolellisempaa valmistelua ja kokonaisvaikutusten kunnollista arvioimista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtäminen valtiolle voisi parhaiten toteuttaa integraatiota ja tavoitetta tuottaa palveluita tarkoituksenmukaisesti, mutta jäisikö kustannusten hallinta kasvottoman juustohöyläyksen ja valtiontalouden kulloisenkin leikkaustarpeen armoille?
Jatkovalmisteluun on yhdistettävä myös tavoitteet monikanavarahoituksen purkamisesta. Pohjatyö on onneksi nyt hyvin tehty eikä aikaa ole hukattavaksi: sote-uudistus on välttämätön ja se on saatava eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian, jotta yhdenvertainen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen jatkossa eri puolilla Suomea on mahdollista. Olemme jo vuosia myöhässä, eikä enää ole varaa viivytellä.
Anneli Kiljunen (sd)
Kirjoittaja on kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja ja valtiovarainvaliokunnan jäsen.
