Sote-uudistus vaatii ennakkoluulottoman työreformin

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävärakenteen ja työnjaon kehittäminen on ollut keskeinen keino tavoitella tehokkaampia palveluja ja varmistaa henkilöstön riittävyys väestön ikääntyessä. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTT) tuore raportti ”Työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa” osoittaa ikävä kyllä taas kerran tulosten olevan laihoja ja roimii sosiaali- ja terveysministeriötä (STM) jopa passiivisuudesta. VTT penää ministeriöltä perustellusti vahvempaa ohjausotetta.

Parempia palveluja ei tule koulutuksesta tinkimällä vaan koulutetun henkilöstön osaamista hyödyntämällä ja vakiinnuttamalla moniammatillinen työ- ja johtamisote. Osaavalle henkilöstölle on myös annettava nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä.

Sote-uudistuksen valmistelussa on nopeasti päästävä hallinto- ja rakennekeskustelusta toiminnan ja hoitoketjujen uudistamiseen. Työkulttuurin muuttaminen kuten myös uudistuksen keskeisen tavoitteen, integraation, toteutumisessa vahva valtakunnallinen ohjaus, uudistettu työnjako, täysi tietointegraatio ja verkostoituminen ovat keskeisiä. Hallinnollinen yhdistyminen tai ”saman katon alle muuttaminen” eivät vielä muuta mitään käytännön asiakas- ja potilastyössä. VTT:n raportissakin todetaan, että useimmat kunnat ovat yhdistäneet sosiaali- ja terveystoimensa mutta odotetut integraatiohyödyt ovat jääneet monin osin heikoiksi.

Suomessa on koulutettua ja työhönsä motivoitunutta sote-henkilöstöä, jonka osaaminen on otettava täyteen käyttöön. Työnjako on saatava vastaamaan henkilöstön koulutusta ja osaamista purkaen päällekkäisiä ja sektoroituneita toimintatapoja. Toimivien hoitokäytäntöjen löytämiseksi on turvattava myös riittävät voimavarat tutkimukseen ja kehittämiseen.

Työnjaon uudistamisesta hyvä esimerkki on optikkojen osaamisen hyödyntäminen nykyistä tehokkaammin koululaisten näönhuollossa ja ikääntyvän väestön silmävaikutteisten sairauksien varhaisessa havaitsemisessa ja seurannassa. Työnjaon uudistamisen myötä esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien ja suuhygienistien matalan kynnyksen vastaanotot on saatava osaksi sote-palvelutuotantoa. Suoravastaanotot ovat tutkitusti nopeuttaneet hoitoon pääsyä, työn tuottavuutta, vaikuttavuutta ja mielekkyyttä.

Digitaaliset palvelut tuovat työnjakokeskusteluun vahvasti palvelun käyttäjän roolin ja itsehoidon moninaiset mahdollisuudet. Fiksu työnjako yhdistettynä digitalisaation ja uuden teknologian tuomiin hyötyihin on avain tulevaisuuteen katsovalle sote-uudistukselle.

Sari Sarkomaa

Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen sekä sote-uudistuksen parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen.

Edellinen artikkeliLiiketoimintaa lihavuudesta
Seuraava artikkeliJuva otti hyvinvointitiedon kotihoidon tueksi