Nyt näyttää siltä, että sote-palvelujen tuotanto siirtyy suurille kuntayhtymille. Pääkaupunkiseudulla se merkitsisi sitä, että Helsingin 22 000, Espoon runsaat 3000 ja Vantaan 3000 työntekijää siirtyisivät parin vuoden kuluttua HUS:n palvelukseen. Sairaanhoitopiiri saisi silloin kerralla 27 000 työntekijää.
Nykyisin HUS:ssa on työntekijöitä noin 22 000, joten henkilöstössä mentäisiin lähes 50 000:een pelkästään näiden kolmen kaupungin tuomalla henkilöstölisäyksellä. Henkilöstömäärä olisi yli kaksinkertainen verrattuna Nokian huippuvuoteen 2000, jolloin sillä oli Suomessa 24 000 työntekijää.
Jos sote etenisi aikataulussa liikkeenluovutukset tehtäisiin vuonna 2016. Sen jälkeen varmasti osa työntekijöistä saneerattaisiin, mutta yt-neuvottelujen kuluessa selvitettäisiin ensin miten työvoima voitaisiin sijoittaa uudelleen. Silloin nähdään, kuinka paljon yksityisen ja kolmannen sektorin tila kutistuu.
Mittakaava on muualla Suomessa jonkin verran toinen, mutta perustaltaan samanlainen. Tällaisilla suurorganisaatioilla on taipumuksena rakentaa alleen suuria yksiköitä, keskittää palveluntuotantoaan. Jos ne ostavat palveluja ulkoa, niin sekin tapahtuu isompina kokonaisuuksina. Tällaista keskittymistä odotetaan erityisesti hoivapuolelle.
Tällaisen näkymän edessä ei pidä myöskään ihmetellä, että sote-palveluistaan huolestuneet pienet kunnat pyrkivät nyt kokonaisulkoistuksiin. Eikä pidä ihmetellä Suomen Yrittäjien huolta pienten yritysten elinvoimasta.
Kun Jyrki Kataisen (kok.) hallitus alkoi tehdä suurta kuntauudistusta julkisuudessa spekuloitiin kuoliniskun antamisella keskustan kenttäorganisaatiolle, mutta kuinkas kävikään. Hallintoportaiden vähentämisen sijaan nyt rakennetaan maakuntatasoista väliportaan hallintoa. Kuntien lukumäärä on lähes ennallaan, kun hallitusohjelmassa ei sovittukaan mitään pakkoliitoksista. Oppositiostakin voi näköjään vaikuttaa.
Edellisen hallituksen loppuvaiheessa soten käynnisti peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.). Pontimena uudistukselle oli huoli nimenomaan perusterveydenhuollon ongelmista, eivätkä ne ole kadonneet yhtään mihinkään. Jostain kumman syystä parlamentaarinen ryhmä on kuitenkin keskittynyt ratkomaan erikoissairaanhoidon tuntuvasti pienempiä ongelmia. Väkisinkin joutuu miettimään, kummasta on kyse: terveyskeskusjonoista vai vallasta?
Suuruuteen ei kannattaisi sokeasti uskoa. Tehokkuus palvelujen tuotannossa ei synny suuresta koosta, sitä tutkijat ovat moneen kertaan sote-prosessinkin aikana yrittäneet vakuuttaa.
