Tämän vuoksi verkostoituminen on sote-toimijalle tärkeämpää kuin koskaan

Ekosysteemien merkitys uudenlaisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisen lähteinä kasvaa nopeasti – myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.

”Miksi meidän pitäisi verkostoitua”, ”kuka auttaa minua verkostoitumaan” tai ”voisiko joku etsiä minulle sopivat kumppanit”. Tällaisiin kysymyksiin olen viime aikoina vastannut usein.

Kysymykset liittyvät tuoreeseen Soteuttamo-verkostoitumiskonseptiin, joka on lähtenyt liikkeelle mukavalla vauhdilla tammikuussa Helsingissä pidetyn avaustilaisuuden jälkeen. Joitakin alueellisia tapahtumiakin on ehditty jo pitää. Edellä mainittujen kaltaisia kysymyksiä olen saanut erityisesti pieniltä ja perinteisiltä sote-alan toimijoilta käydessäni eri tilaisuuksissa esittelemässä Soteuttamoa.

Miksi verkostoitua? -kysymykseen on helppo vastata: Kun toimintaympäristö muuttuu nopeasti, pitää reagoimisen sijaan pystyä ennakoimaan. Ennakointi taas ei onnistu ilman tiivistä yhteyttä ja vuorovaikutusta ekosysteemin nykyisten ja potentiaalisten uusien toimijoiden kanssa.

Vähän vaikeampi kysymys koskee puolestaan sitä, voiko verkostojen kehittämistä ”ulkoistaa” toiselle osapuolelle. Vaikeaksi kysymyksen tekee lähinnä viiltävän suora vastaus: ei voi.

Ekosysteemien merkitys uudenlaisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisen lähteinä on yhtä kaikki voimistunut nopeasti. Ilmiöstä kertoo esimerkiksi valtioneuvoston tuore raportti Innovaatioekosysteemit elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyön vahvistajina.

Yhteistyö vaatii uskallusta, luovuutta ja halua kokeilla – tietopaketti auttaa

Verkostojen rakentaminen ja kehittäminen on keskeinen kilpailutekijä digitaloudessa, mutta myös aivan oma taiteenlajinsa.

Yksi kumppanuuksien rakentamisen edellytys on, se, että verkostoituakseen on oltava riittävän utelias, jotta ajautuu hiukan tuntemattomillekin vesille. Toisaalta pitää myös tuntea omat vahvuutensa ja mahdollisten kumppanien tarpeet, sekä se, mihin suuntaan ne ovat kehittymässä.

Lisäksi vaaditaan luovuutta erilaisiin sopimusmalleihin pohjautuvien yhteistyömallien rakentamiseksi. Joskus perinteinen alihankinta on järkevä tapa toimia. Joskus taas on tarpeen pohtia erilaisia voitonjaon malleja tai vaikka yhteisyrityksiä. Yhteistyötäkin voi rakentaa aluksi kevyesti ja kapeasti, kokeilun hengessä, kunhan keskustelu on osapuolten välillä avointa.

Olemme esitelleet esimerkkejä mahdollisista kumppanuusmalleista mm. vastikään julkaisemassamme Sote-palveluntuottajien tietopaketissa.

Jos ja kun sote-järjestelmämme tuottajille ohjatut rahavirrat tulevat vastedes olemaan entistä riippuvaisempia vaikuttavuudesta, nousee hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuus aiempaa tärkeämmäksi. Enää ei riitä pelkästä lääkärikäynnistä tai laboratoriokokeesta huolehtiminen, ellei tähän liity myös suunnitelma siitä, mitä näiden jälkeen tapahtuu.

Digitalisaatio tuo asiakkaatkin lähemmäksi, missä ja milloin tahansa

Digitaalisuus nähdään sotessa ehkä turhankin usein lähinnä sensoreina ja uusina diagnostisina menetelminä. Yhtään vähättelemättä kehittyvän terveysteknologian valtavaa merkitystä, edistystä tapahtuu näiden ”valvottujen” laitteiden ulkopuolellakin.

Digitalisaatio voi kuitenkin tuoda merkittäviä hyötyjä myös esimerkiksi organisaatioiden hallinnollisten prosessien tehostamisessa.

Maailmalla yksi merkittävä trendi terveydenhuollossa on asiakkaiden sitouttaminen. Monet sote-järjestelmät tuskailevat etäisyyttä omiin asiakkaisiinsa, mikä vaikeuttaa ennaltaehkäisyä ja osaltaan johtaa ”tulipalojen sammutteluun” eli reaktiiviseen palvelutuotantoon.

Sitouttamiseen tavoitteeseen liittyy vahvasti myös asiakaskokemus. Näiden alueiden edistäminen riippuvat sertifiointeja enemmän organisaation toimintakulttuurista: onko toiminta aidosti asiakaslähtöistä vai pelkkää PR:ää? Väittäisin, että toistaiseksi asiakas unohtuu vielä liian usein – myös niistä verkostoista, joita toimijat parhaillaan rakentavat.

Soteuttamo pyrkii ruokkimaan rajat ylittävää vuorovaikutusta, tuomaan erilaisia toimijoita yhteen ja madaltamaan osallistumisen kynnystä. On hyvä muistaa, että jokaisella, joka Soteuttamoon osallistuu, on kiinnostusta soten uudistamiseen tavalla tai toisella. Se helpottaa vuorovaikutuksen syntymistä. Kukaan ei nimittäin ole mukana vahingossa. Siten seuraavan kerran kun tulet mukaan soteuttamaan, esittelethän itsesi naapurille ja kysäise rohkeasti: ”Miksi sinä olet täällä?”.

Kirjoittaja Ville Koiste on Sitran Uudistumiskyky-alueen asiantuntija.

Edellinen artikkeli18 kertaa vahva järjestämisosaaminen
Seuraava artikkeliErään sote-grafiikan anatomia