Tosielämän tiedon perusteet pähkinänkuoressa

Kuluva vuosi on todellinen tosielämän tiedon vuosi. Toisiolaki on avannut uusia mahdollisuuksia suomalaisen rekisteritiedon käytölle.

Rekistereihin tallennettua sosiaali- ja terveystietoa käytetään ensisijaisesti siihen tarkoitukseen mihin se on luotu. Tällaista on esimerkiksi potilaan hoito. On kuitenkin tärkeää hyödyntää tietoa laajemminkin. Tätä kutsutaan terveys- ja sosiaalitiedon toisiokäytöksi. Sen avulla tämän päivän potilaan hoito voi auttaa tulevaisuuden potilaita saamaan tehokkaampaa hoitoa.

Tosielämän tietoa kertyy jatkuvasti

Tosielämän tietoa kertyy potilaan terveydentilan, sairauden oireiden sekä hoitavan lääkärin tekemien hoitopäätösten perusteella. Sairaus, annettu hoito, pituus, paino ja lapsen syntymä ovat tosielämän terveystietoa.

Myös sosiaalialan rekistereihin tallentuu tosielämän tietoa, kuten korkein suoritettu koulutusaste ja vuositulot. Englanniksi tosielämän tieto on real-world data. Sen vuoksi tosielämän tietoa kutsutaan usein RWD:ksi.

Tosielämän tiedosta johdetaan tosielämän näyttöä. Esimerkiksi tiettyyn potilasryhmään kohdistetun hoidon vaikuttavuus tai hoidosta yhteiskunnalle koituvat kustannukset ovat tosielämän näyttöä. Englanniksi tosielämän näyttö on real-world evidence, minkä vuoksi tosielämän näyttöä kutsutaan RWE:ksi.

Tosielämän tiedon tutkimus perustuu toisiolakiin, eli lakiin sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä. Toisiolaki tuli voimaan vuonna 2019.

Tieto kehittää hoitoa ja lääkkeitä

Rekisteritutkimuksen avulla voidaan kehittää parempaa palvelua ja hoitoa, tehokkaampia lääkkeitä sekä terveyttä edistäviä ja hoitoa tukevia sovelluksia ja terveysteknologiaa.

Yksittäiselle potilaalle terveystietojen luovuttamisesta tutkimuskäyttöön ei koidu riskejä, sillä henkilötiedoilla ei ole osaa tutkimuksessa ja tutkimus tapahtuu ilman henkilötunnistetietoja. Yksittäisen tai muutamankaan potilaan tiedot eivät ole sellaisenaan merkitseviä, vaan vasta suurempi joukko saa aikaan tilastollista voimaa.

Tiedon hyödyntämiseen tarvitaan luvat

Kaikkeen toisiolain alaiseen tutkimukseen täytyy hakea tietolupa, jossa määritellään tiedon käyttötarkoitus ja käytettävät aineistot. Tutkimuksen voi tehdä yhden rekisterin aineistolla tai yhdistämällä usean rekisterin aineistoja.

Yhden rekisterin aineistoa hyödyntävässä tutkimuksessa tietolupahakemuksen arvioi rekisterinpitäjä. Usean rekisterin tutkimuksia kutsutaan monirekisteritutkimuksiksi. Monirekisteritutkimuksen lupa haetaan Findatalta, mikä on sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomainen.

Tosielämän tietoa sisältäviä rekistereitä ovat esimerkiksi sairaalan tietoallas, Kelan reseptitietojärjestelmä, THL:n perusterveydenhuollon kontaktit ja tilastokeskuksen sosiodemografiset tiedot.

Henkilötunnus on yksi Suomen valteista

Suomi on tosielämän tiedon tehokkaan hyödyntämisen kärkimaita. Pitkään käytössä olleet henkilötunnusjärjestelmä ja rekisterit ovat luoneet vankan pohjan rekisteritutkimukselle. Yksilöllisellä henkilötunnuksella on olennainen osa monirekisteritutkimuksissa, sillä eri rekistereistä poimittu aineisto yhdistetään oikeaan potilaaseen henkilötunnusta käyttäen. Tämä on yksi suomalaisen aineiston vahvuus.

Ennen tutkijalle luovuttamista aineisto pseudonymisoidaan, minkä jälkeen henkilöitä ei voi tunnistaa aineistosta. Lisäksi yksittäisten henkilöiden tunnistamiseen pyrkiminen on tutkijalta kiellettyä.

Hiljattain voimaan tullut laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä vilkastutti Suomen RWE-tutkimuskenttää entisestään. Lisäksi toisiolain myötä on tullut uusia rekistereitä tutkimuskäyttöön.

Kirjoittaja Liisa Ukkola-Vuoti on Medaffconin tieteellinen asiantuntija.

Tutustu Meaffconin tosielämän tietoon perustuvaan tutkimukseen: RWE – Real World Evidence: Tosielämän tietoon perustuva tutkimus » Medaffcon

Edellinen artikkeliTerveystalo vastaa Rääkkylän kunnanjohtajan arvioon kokonaisulkoistuksen kustannuksista
Seuraava artikkeliLehtileikkeet: Health Incubator Helsinki esittelee Terveyshautomo Helsinki -ohjelmaan osallistuvan lääkealan startupin T