Valtion leveät hartiat riittävät kantamaan sote-rahoituksen

Suomeen on tulossa 18 maakuntaa, joihin 15 sote-aluetta sijoittuisi. On myönnettävä tosiasia, että moni maakunta jää kovin pieneksi väestöltään ja kantokyvyltään. Maakuntavero ei sovi liian kapeille hartioille rahoittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita varsinkaan, kun haluamme purkaa nykyistä sirpaleista koostuvaa monikanavarahoitusta yhden kanavan alle. Tästä tavoitteesta ei tule tinkiä piiruakaan.

Isännän ääntä tarvitaan. Pienten maakuntien vuoksi tässä tilanteessa selkein isäntä on valtio. Koska valtio päättää pitkälti kustannuksiin vaikuttavista tekijöistä, on sille luonteva paikka vastata myös rahoituksesta. Kansallisella tasolla määritellään jo tällä hetkellä esimerkiksi missä ajassa pitää päästä hoitoon. Jatkossa kansallisesti tulee myös päättää palvelulupauksesta. Maakunnat vastaavat siitä, että palvelut tuotetaan kustannustehokkaasti annetuissa puitteissa.

Valtion rahoitus antaa lisäksi mahdollisuuden käyttää monipuolisemmin erilaisia verotuskeinoja. Yksi keino hillitä kysyntää pitkällä tähtäimellä ovat terveydenedistämisen keinojen hyödyntäminen, joista yksi tuo tuloja valtion kassaan eli valmisteverotus. Jatkossa tulee päästä irti ajatuksesta, että alkoholi- ja tupakkavero olisivat vain fiskaalisia veroja. Ne tulee nähdä osana sote-palveluiden kysynnän hallintaa. Saatavat tuotot voisi siten myös kohdentaa sote-palveluiden rahoittamiseen, koska pääosin haittojen kustannustaakkaa kannetaan juuri sillä sektorilla. Toivottavasti saamme keinovalikoimaan makeisveron tilalle tulevaisuudessa sokeriveron. Välillisten verojen kautta voimme siirtää samalla pienen askeleen kulutuksen verottamiseen työnverottamisen sijaan.

Valtion rahoitus yhdistettynä asiakkaiden omavastuuosuuksiin on selkein. Omavastuut eli maksut vaihtelevat palveluittain kuten nykyisinkin. Uutena elementtinä on tuotava yhtenäinen maksukatto nykyisen sekavan järjestelmän tilalle.

Rahoitusmallin on oltava avoin ja läpinäkyvä. Rahavirtojen lähdettä ja käyttöä on voitava helposti ja julkisesti seurata. Esimerkiksi tasaukset tulee toteuttaa selkeällä valtionosuusjärjestelmällä. Kaiken kaikkiaan on sitten kyse tuloista tai kustannuksista, niin läpinäkyvyyden ja avoimuuden on toteuduttava valtakunnallisesti, alueellisesti ja tuottajatasolla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta. On sitä tehnyt kylläkin jo vuosia uudelleen ja uudelleen. Uudistus on saatava vihdoin maaliin antamatta periksi tavoitteista: kansalaisille parempia palveluita pienemmillä kuluilla.

Sanna Lauslahti

Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen.

Edellinen artikkeliHyvinvointipalvelut toimitilavuokrauksen yhteydessä
Seuraava artikkeliHoivatilojen listautuminen kertoo muutoksesta