Yksi kansallinen järjestäjä uuteen soteen

Sote-uudistuksen tavoitteista vallitsee laaja konsensus: turvata kaikille yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Lisäksi uudistuksen tulee lisätä tuottavuuden kasvua.  Mutta miten näihin tavoitteisiin parhaiten päästään?

Siten, että tulevassa sote-uudistuksessa:

–        avataan tietyt sote-palvelut kilpailulle vaiheittain,
–        rahoitus- ja hallinto uudistetaan yhdessä,
–        järjestämisvastuu säilyy kunnilla,
–        kansalaisten valinnanvapautta ja vastuuta lisätään,
–        terveyden edistämistä ja terveyspalvelujen kasvun ennaltaehkäisyä tuetaan.

Verrattuna maakunnallisiin tai alueellisiin ”monijärjestäjämalleihn”, yksi kansallinen järjestäjäorganisaatio on tehokkain tapa toteuttaa sote-uudistus ja saavuttaa asetetut tavoitteet.

Yhdelle järjestäjälle voidaan keskittää Suomen oloissa mahdollisimman korkea tilaaja- ja toimialaosaaminen, luoda vahva neuvotteluvoima suhteessa tuottajiin sekä hyödyntää tehokkaimmin keskitetyn ohjauksen ja koordinoinnin voimaa, tutkimusta ja asiantuntemusta. Yksi järjestäjäorganisaatio vastaa parhaiten talouspolitiikan ohjausvaatimuksiin.

Kansallisen järjestäjän tulee olla osa kuntasektoria. Valtakunnallinen kuntayhtymä ei kuitenkaan ole tehokkain ratkaisu koska järjestäjällä on poikkeuksellisen suuri ohjaus- ja rahoitusvastuu koko maan sote-palveluista. Vastuu edellyttää vahvaa statusta, jotta maan eri osien ja eri tuottajien tasapuolinen kohtelu voidaan turvata. Sitä edellyttää myös toiminnan, rahoituksen ja hallinnon ennustettavuus.

Selkeintä on, että erillisellä lailla perustetaan yksi järjestäjäorganisaatio. Laissa määritellään järjestäjän tehtävät ja hallinnon perusmääräykset. Ylin päättävä elin voisi olla valtuuskunta, jonka jäsenet määrää esim. valtiovarainministeriö kuntavaalikaudeksi kerrallaan. Päätös tehdään Kuntaliiton esityksestä, jossa on otettava huomioon kuntavaalitulos.

Järjestäjän hallintoa koskevat määräykset ovat valtuuskunnan hyväksymässä hallintosäännössä. Valtuuskunta valitsee hallituksen, päättää mm. strategiasta, talousarviosta ja taloussuunnitelmasta sekä tuottajille suoritettavien maksujen perusteista. Julkisyhteisönä kansallisen sote-järjestäjän status olisi lähellä esimerkiksi Kuntien eläkevakuutusta (Keva).

Kansalliselle järjestäjälle kanavoidaan sen tarvitsema rahoitus kunnilta, valtiolta ja työnantajilta. Kuntien sote-maksujen maksuperusteet ja suuruuden määrää valtuuskunta. Valtion rahoitus koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista ja työnantajien sosiaaliturvamaksuista.

Tuottavuus ja kilpailu

Kilpailu on tuottavuuden kasvua parantava elementti. Kilpailun dynamiikka tuo kannusteita asiakaslähtöiseen toimintaan. Sen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää, että kansalainen voi valita (auktorisoitujen) palveluntuottajien joukosta parhaan, olipa tämä julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottaja.

Suomen väestö on liian pieni siihen, että kaikki palveluntarjoajat voisivat tarjota kaikkia palveluita. Tehokkaat tuottajat hyödyntävät innovaatioita sekä erikoistumis- ja mittakaavaetuja. Heikosti menestyvät tuottajat menettävät asiakkaita ja maksutuloja. Valinnanvapauden sekä järjestäjän ja tuottajan välisen maksumekanismin perusteella asiakkaat, rahoitus, työntekijät ja muut resurssit siirtyvät tehottomista yksiköistä tehokkaisiin. Kilpailu annetuilla hinnoilla merkitsee, että tuottajat kilpailevat laadulla.

Kaikkia sote-palveluja ei voida sisällyttää kilpailun piiriin. Parhaiten se soveltuu helposti tuotteistettaviin palveluihin ja niihin, jotka sisältävät selkeästi määriteltyjä toimenpiteitä. Esimerkiksi terveyspalveluissa kilpailun ulkopuolelle on syytä jättää vaativin erikoissairaanhoito sekä ensiapu ja päivystystoiminta.

Sote-uudistus tarvitsee onnistuakseen vahvan järjestäjäorganisaation ja kansalaisten hyväksynnän. Lailla perustettu yksi kansallinen järjestäjä, kilpailu ja kansalaisten valinnanvapauden lisääminen ovat toimivia ratkaisuja uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Aatos Hallipelto

Edellinen artikkeliTuliko sotesta kukkahattutätien asia?
Seuraava artikkeliAina mun pitää muistuttaa asiakkaan valinnanvapaudesta